Jäätävää menoa

Jäätävää, niin, jääkiipeilyä. Tämä talvinen kiipeilymuoto alkoi kiinnostaa minua jo heti kiipeilyurani alkuvaiheissa vuosi sitten. Haaveilin pääseväni kiipeämään jäätä jo viime talvena, mutta eihän sitä kerennyt. Ja ehkä parempikin, että keskittyi ensin täysillä sisä/kalliokiipeilyyn, eikä sotkenut jäätä mukaan vielä siinä vaiheessa. Jääkiipeily on kuitenkin aika erilaista kuin ilman työkaluja tapahtuva kiipeily. Ennakko-oletukseni lajista oli, että siinähän paleltuu. Ja ekan Korouoman reissuni jälkeen allekirjoitin tämän täysillä! Kylmä oli ku eskimon... tai no jätän sanomatta. Tiijättepä te. En sentään palelluttanut mitään ulokkeitani, mutta kylmä oli huonoilla varusteilla. Ekan retken jälkeen kävi untuvatakkiin ja kunnon hanskoihin sijoittamisen tärkeys ilmeiseksi .

Varusteiden parantuessa ja taitojen karttuessa, alkoi jääkiipeily tuntua kerta kerran jälkeen hienommalta hommalta! Nyt takana on neljä reissua Korouomaan ja kolme reissua Puolangan Hepokönkään kanjoniin, joten jonkinlaista haisua lajista alkaa olla jo kertynyt. Mielestäni tekniikka alkaa olla jo kohtalaisen hallussa, mutta vielä pitäisi löytää sitä varmuutta mitä liidaamiseen tarvittaisiin. Tähän mennessä olen liidannut vasta kahdesti Mammutin helpon vasemman laidan. Noh, katsotaan josko viikon päästä starttaava Koron keikka tois lisää liidikokemusta. Toivonmukaan ainakin säät olisivat jo hieman lämpimämmät.

Jääkiipeilykurssi

Mammutilla koko konkkaronkka topissa.

Neljäs reissuni Maaliskuun alussa oli hiihtoloman alkamisen vuoksi hieman normaalia pidempi. Neljästä suunnitellusta kiipeilypäivästä kerkesimme kiivetä vain kolme, sillä auto päätti aiheuttaa hieman viivästystä hajonneen takalasin myötä. Siitä tarinaa Juhon blogissa.
Retken kaksi ensimmäistä päivää olin osallistumassa OKS:n jääkiipeilykurssille, joten muu seurue touhusi omiaan minun opetellessa kiltisti yläankkurin tekoa. Noh, kertaus on opintojen äiti jne, kyllä kurssilla muutakin käytiin. Muunmuassa ruuviständin tekoa, tekniikkaa ja muuta pientä nippelitietoa mitkä helpottaa jääkiipeilijän arkea. Kumpanakin kurssipäivänä kerkesin kiivetä ihan mukavasti, joten nousumetrien myötä kokemusta kertyi kovasti. Lauantaina kiipesin yhteensä 8 nousua Mammutilla, sunnuntaina 5, joista yksi jopa liidaten kurssilaisten lähdettyä. Mutta Juho nokitti heti perään sooloamalla saman linjan. Eli jauhot suuhun ylpeälle liidaajalle! :D

Juho liidaa Mammutin oikeaa laitaa.

Aleksi kakkostelee minun liidaamaa linjaa. Kuvaaja: Juho

Maanantaina pääsin tutustumaan ensimmäistä kertaa Koron korkeimpaan, eli Ruskeaan virtaan. Olin pitänyt putousta jotenkin pelottavana ja aivan liian vaikeana minulle, mutta päivä osoitti viiden puhtaan nousun myötä, ettei Ruskea suinkaan ole minulle liian vaikea. Tai no ehkä en vielä liidaa sitä ihan heti. Yläköydellä ja kakkosena tuo menee kuitenkin näköjään helposti. Ruskean vasemmassa laidassa ollut märkä linja oli todella mukava kiivetä. Kovan pakkasjään jälkeen märkä pehmyt jää tuntui aivan mahtavalta, sen kun paukutteli menemään vaan! :) Tämä linja oli ehdottomasti mukavin kiipeämäni jäälinja. Vaikkakin nössöilin sen vain yläköydessä...

Minä ruskean märällä linjalla. Kuvaaja: Aleksi

Märän linjan jälkeen. Onneksi kuori pitää.

Illat Koronreissuilla kuluvat aina mukavasti piippukodan lämmössä. Kodassa on laverit viidelle hengelle, mutta kyllä siellä mahtuu sujuvasti 10 asustamaan. Tällä reissulla ensimmäisenä parina yönä kodassa oli yhdeksän henkeä, väen vähettyä viisi ja viimeinen yö oltiin kolmestaan. Kodassa ei juuri muuta tekemistä varuste- ja ruokahuollon lisäksi ole kun tarinoida ja vertailla pip... vehkeitä. Kamahomolle koron retket ovat kyllä hienoja kokemuksia! Porukalta löytyy aina jotain uutta ja hienoa, tai vanhaa ja huonoa kampetta mitä yhdessä tutkiskellaan ja ihmetellään. Kamasuosituksia saa myös hyvin näiden iltojen myötä ja minullekin on selvinnyt mitä jääkiipeilykamoja tarvin ensitalveksi. (Kamahomostelupostaus!)


Tällä kertaa kodassa puheltiin myös paljon vuorikiipeilyhommista. Onhan Juho, sekä Lauri ja Olli innokkaita vuorikiipeilijöitä. (Laurin tarinaa Koron keikasta) Kuuntelin innoissani tarinoita vuorilta ja haaveilin pääseväni joskus vielä mukaan. Mutta mahdollistaako opiskelijan taloustilanne tämmöistä, niin ei... Vituttaa olla kroonisesti köyhä. :(
Olen joutunut ikäväkseni mietiskelemään pitäneekö minun perua heinäkuinen jäätikkövaelluskurssikin, kun kurssimaksun saaminen kasaan tuntuu melko mahdottomalta tehtävältä. Se voi olla vielä edessä.
Tällä viikolla sain vuorikiipeilyihin liittyen tarjouksen josta en voi kuitenkaan kieltäytyä. Kiipeilyretki Norjaan Jotunheimeniin, missä tarkoituksena on kiivetä pari harjannereittiä, joista toisessa huiputettaisiin Norjan ja koko pohjoismaiden korkein vuori Galdhøpiggen. Tämän reissun suunnittelu käy parhaillaan kuumana, siitä lisää myöhemmin.

Seurueemme viimeisen kiipeilypäivän jälkeen. Juho, minä, Aleksi. Kuvaaja: Tuomas

- Linon