Tarinoidaampa juhannuspostausten väliin vähän muutakin, yleisempää asiaa treeneistä ja muusta. Juhannuspostausta tulee taas, kunhan minulla on aikaa tehdä seuraava video valmiiksi. Tällä hetkellä Kainuun Rastiviikot työllistää talkoolaista sen verta paljon, ettei sisällöntuottoon tunnu olevan oikein aikaa... Noh, jospa sitä välipäivinä, kisojen käynnistyttyä joutaisi. Ellei sit tietoverkon kanssa tule ongelmia, joita joutuisi ratkomaan yötä myöten...
Kesäkuun touhuilut
Rastiviikko-Linon
Katsastetaampa mitä Kesäkuussa on tullut tehtyä talkoiden ja kiipeilyreissujen lisäksi: tavoitteet eivät täyttyneet. Paitsi ehkä kiipeilyn osalta. Tunteja en ole tosin laskenut, niin en uskalla sanoa varmasti. Juoksemassa ei ole tullut käytyä kuin kahdesti (19 km) ja pyöräilyäkin ihan liian vähän (280 km, mukaanlukien muutkin kuin treenilenkit). Tuntuu ettei talkoiden lisäksi ole jaksanut tehdä oikein mitään... Noh, viikon päästä on kisat ohi ja oikea kesäloma pääsee alkamaan! Kiipeilyhommia on reilusti alkaen heti sunnuntaista 8.7. Kun Team #hannekset kiipeilyosasto lähtee Kotkan Haukkakalliolle. Kiipeilyn lisäksi on tarkoitus ajella taas pyörällä niin paljon kuin vain kerkiän.
Personal Trainer Linon
Team #hannekset pyöräilykaveri joneshi heitti minulle mielenkiintoisen ehdotuksen. Hän haluaisi päästä timmimpään kuntoon ensi kesäksi. Tarkoitus olisi tiputtaa painoa noin 20kg. Lupauduin alkamaan hänelle personal traineriksi, kun minulla kerta on kokemusta tästä painonpudotushommasta. Olen ihan innoissani hommasta ja olen jo suunnitellut ruokavalion ja hahmotellut liikuntahommia. Tänä iltana piti viimeistellä ohjeistus, sillä projekti alkaa huomenna, mutta koko päivän ulkoilu ja 41km pyöräily vei taas mehut sen verta lahjakkaasti että pitää hieroa treeniohjeet huomenna. Mikäli eka kisapäivä ei veny ihan yöhön asti... Dietille joneshi pääsee heti huomis aamuna. Katsotaan miten äijän käy!
Yritän usuttaa joneshin myös twiittailemaan aiheesta, joten jos diettitunnelmat ja "minun valmennettavan" mietteet aiheesta kiinnostaa, niin seuratkaapa twitterissä @joneshis.
Mutta nyt nukkumaan!
Terveisin väsynyt Rastiviikko-Linon
Kalliokiipeily on mahtavan hieno laji, mutta rajojaan kokeillessa on aina mahdollisuus loukata itsensä. Toisaalta, niin on myös kaupungissa suojatien ylityksessä, sekä muussa liikkumisessa, niin kaupungeissa, kuin luonnossakin. Kalliokiipeilyssä riskeinä on esimerkiksi itsensä kolhiminen tipahtaessa tai kiivetessä voi irrota kivi, joka osuu alhaalla olijoihin. Turvallisuusasioista huolehtiminen, riskien tiedostaminen ja harjoituksen myötä tuleva kokemus ja näkemys auttavat tekemään lajista turvallisen. Lisäksi jokainen voi itse päättää kuinka paljon riskejä on valmis ottamaan. Tärkeintä on, että nauttii lajista, tekee sitä sitten turvallisesti yläköydellä, liidaa tiukkoja sporttireittejä, kiipeää usean köydenpituuden reittejä luonnollisesti varmistaen, tai boulderoi.
Päivä 2 - Lähetyksiä ja läheltäpititilanteita
Keittiökivi
Retken toinen päivä alkoi pitkään nukkumisella ja auringonpaisteella. En saanut nukuttua oikein hyvin, sillä kiipeilyjutut pyörivät vaan mielessä. Lisäksi ensimmäinen telttayö moneen vuoteen antoi oman lisänsä huonostinukkumiseen. Aamulla virkistyi kuitenkin sangen pian kun aamupuurojen jälkeen suuntasimme kallion alle. Hannu aloitti päivän flashaamalla Pimpinellan ja menikin huomattavasti sujuvammin kuin minä edellisenä yönä. Kuvatuista videoista aikaa katsoen, kiipeämisaika oli noin viisi minuuttia lyhempi kuin minun 13min. :D Tätä ja muitakin kiipeämiäni reittejä jälkeen päin videolta katsoessa olen pannut merkille, että minun kiipeäminen on tosi hidasta ja haron koko aika ympärilleni parempia otteita etsien. En tiedä liekkö hitaus hyvä vai huono asia. Tietty raskailla reiteillä pitkä kalliolla roikkuminen väsyttää, mutta toisaalta mikäli voimat riittää, niin lienee ehkä parempi hakea kunnon otteet, kuin ottaa liian hätiköinnin vuoksi turhia räpsyjä liian vaikeilta otteilta. Eiköhän kokemuksen myötä tullene lisää varmuutta tähänkin ja homma alkaa sujua paremmin. Tietty asiaan voi vaikuttaa myös se, että kiipesin kaikki reissun vitoseni onsightina ja sen jälkeen katsoin kun muut flashasi tai redpointtasi...
Pyry, Noora ja Jasse Fikaplattanilla
Seuraavaksi oli minun vuoro. Tottakai minun piti alka heti kokeilemaan rajojani ja päätin kopaista mitä mieltä Petitates (6b) olisi siitä riittävätkö taitoni jo kutosiin... Alku hieman hirvitti korkealla olevan ensimmäisen pultin ja märän kiven vuoksi, mutta varovasti edeten olinkin huomaamatta jo pultilla. Jatko ja köysi kiinni ja olinkin turvassa. Tämän jälkeen saikin kiivetä hetken rennommin. Kolmos pultille päästyäni oli käynyt jo selväksi, että harppaus 5c -> 6b olikin ehkä liikaa kyvyilleni. Jatkoin kuitenkin sisukkaasti yrittämistä. Vähän kolmannen klipin jälkeen tosin otin räpsyt köyteen ja niin oli nousu epäonnistunut. Päätin kuitenkin jatkaa vielä, jotta näkisin miltä reitti muuten vaikuttaa. Siirryin topon ohjeiden mukaan oikealle kohti halkeamaa, jota pitkin hieman helpompi variaatio kulkisi pitkän pultinvälin 3-4 matkalla. Siirtyessäni en kuitenkaan huomannut erästä vaaranpaikkaa, mikä olisi pitänyt tiedostaa jo heti alussa ennen reitille lähtöä. Viereisen kallion ulkonema tulee niin lähelle, että valitsemani reitti vei minut sen yläpuolelle. Olin jo edennyt reilusti kolmospultilta, joten ilma-aikaa tulisi reiluhkosti, mikäli tippuisin...
Koska en ollut itse havainnut mahdollista uhkatekijää reitillä, päätti Petitates kertoa sen minulle ja antaa perstuntumaa siitä, että kiipeilyssä pitää tiedostaa riskitekijät. Eli Niinhän siinä kävi, että jalkani lipsahtivat huonoilta kitkaotteilta, eikä väsyneet käteni jaksaneet pitää. Tipahdin hetken suoraan, kunnes viereinen kallionkielleke tuli vastaan. Osuin siihen jalka, perse ja käsi edelle, tästä matka jatkui vielä muutaman metrin alaspäin ja päädyin ensimmäisen pultin alle. Tämä oli ensimmäinen tippumiseni, mikä kesti sen verran kauan, että kerkesin ilmassa ollessani miettiä eikö tämä tiputus lopukkaan ennen maata. Kieltämättä tämä säikäytti hieman. Mutta Hannu oli köyden toisessa päässä, joten turhaan säikähdin. Vauhti pysähtyi ja hetken köydessä huilattuani yritin vielä eteenpäin. Usko ja voimat kuitenkin loppuivat ja luovutin suosiolla. Jatkot täytyi hakea ylhäältä laskeutuen.
Video tippumisesta, kuten myös Jannen seuraavan päivän räpsy löytyy seuraavasta videosta. Kiitos levy-yhtiöiden, videota ei voi upottaa blogiin...
Aloin vasta jälkeenpäin ymmärtämään kuinka onnekas olinkaan. Osuminen viereisen kallion ulkonemaan olisi voinut olla hyvinkin vaarallinen. Mikäli siinä olisi ollut teräviä reunoja, epätasaisuutta ja halkeamia, olisi niihin voinut repiä itsensä pahastikkin. Onneksi kivi oli tasaista ja sileää, joten en saanut edes haavaa itseeni. Kädessä oli muutama pieni punainen rantu, mutta ei sen vakavanpaa. Tämä tapahtuma sai minut miettimään perusteellisesti riskien ottamista ja reitin vaaranpaikkojen ennakkoanalysoinnin tarpeellisuutta.
Lounastauon ja pikku levon jälkeen lähdimme taas kiikkumaan. Olin kerennyt jo unohtaa aamuisen säikähdykseni ja lähdin haastamaan itseäni huikean ja ilmavan Röde Ormin (5b) kanssa. Varmistuspaikka ja ensimmäinen pultti reitillä on jo sen verta hurja, että alkoi hieman jänskättää. Eka klippi paikoilleen ja johan taas helpotti. Kiipeäminen släbille ja eteenpäin. Reitti näyttää alhaalta aika hurjalta, kun kallio on todella tasaisen näköinen. Vaan kyllä sieltä halkeamaa ja kitkaa löytää. Kakkospultille on aika pitkä väli, mutta hyviä otteita. Sen jälkeen putoamisessa ei ole enää juuri pelkoa tippua reunan yli. Paikoitellen reitillä oli kohtia, jolloin joutui mielenkiintoisiin asentoihin ja välillä joutui vetämään käsillä, jalkojen raapiessa pitoa sileältä kalliolta. Aurinko paistoi kuumasti paljaaseen selkään ja juomapulloa alkoi kaivata jo puolessa välissä 15m reittiä. Reitti on aivan huikean ilmava ja näkymät ovat aivan mahtavat. Mielestäni kallion hienoin sporttireitti! Ainakin vitosen tasoisista, muistahan en vielä tiedäkkään. :P
Virittelin yläköyden Fikaplattan (4+) -trädireitin päälle ja vedeltiin se kertaalleen, jonka jälkeen päätin kopaista vielä kallion viimeistä vitosen sporttia, eli 90-grader (5c). Tässäkin oli kuumottava alku, joka meni kuitenkin kohtuu mukavasti. Aloitus on sellainen, että varmistaja ei voi ankkuroida itseään minnekkään, joten ennen ekaa klippausta tapahtuva tippuminen on vaarassa viedä sekä kiipeäjän, että varmistajan alas parin metrin levyiseltä kiellekkeeltä. Yleisön huudellessa vuoroin enemmän ja vuoroin vähemmän kannustavia kommentteja, reitti meni helposti ylös. :) Mukava lyhyt rykäisy! Kallion toiseksi hienoin mielestäni. :) Kiipeilypäivä alkoi olla tämän myötä taputeltu ja oli aika lähteä syöpöttelemään.
Päätin käydä vielä illalla katsomassa Petitatesia yläköydellä. Kiinnosti tietää millainen reitti olisi ollut räpsykohtani yläpuolella. Että olisiko loppu ollut kruksin jälkeen jo helpompaa kiipeilyä. Pyryn varmistaessa nousin reitin yläköydellä puhtaasti ylös. Mutta täytyy sanoa, että liidatessa ei olisi mennyt millään ilveellä. En olisi todellakaan uskaltanut vetää sellaisia muuveja, kuin mitä yläköydellä voi helposti heitellä menemään. Ja reitti oli sen luulemani kruksikohdan jälkeen yhtä vaikeaa pitkän matkaa. Noh, palaan Petitatesin luo seuraavan kerran Dödalle mennessäni. Josko silloin olisin valmis vastaamaan heitettyyn haasteeseen! Varmaa on kuitenkin, etten kierrä "kruksikohtaa" oikealta helpomman ja vaarallisemman reitin kautta!
Kolmas päivä tuo tullessaan lisää hienoja lähetyksiä, myös videona, läheiseltä Hundbergetiltä, sekä tämänpäiväisessä videossa näkyvän Jannen räpsyn...
Saavuin metsän keskeltä hakkuuaukealle, jonka takana jylhä 60 metriä korkea Dödlarsberget kohosi. Kallion päällä kasvavat männyt näyttivät aivan kuin pienoismalleilta massiiviseen kallioon verrattuna. Tunsin itseni pieneksi ja mitättömäksi. Olisiko minusta vastaamaan tuon mittaluokan kallion tarjoamiin haasteisiin...?
Oulun Kiipeilyseura 91 järjesti tänäkin kesänä perinteisen Juhannusretken Ruotsin Dödlarsbergetille. Reissu oli niin mahtava ja tapahtumarikas, että kirjoittelenkin tässä viikon mittaan erilliset blogipostaukset joka päivältä. Kuvia löytyy jo Google+-profiilistani ja lisää tulee kunhan saan muiden ottamia kuvia itselleni.
Taaskin tarjoan pitkiä tekstejä pelkääville heti kättelyssä videon mistä reissun tunnelmia pääsee näkemään ja kokemaan. Myöhempien postausten mukana tulee lisää videoita, sekä kertomuksia onisght onnistumisista hienoilla sporttireiteillä, pelkonsa voittamisesta korkeuksissa, sekä läheltäpititilanteista. Mahtavista maisemista multipitch trädireiteillä, Dödlarshålet luolan läpi kömpimisestä ja reissun jälkeen paljastuneesta kavereiden kataluudesta.
Päivä 1 - Kuinka pieni olenkaan?
Kamat kantoon ja trekkaamaan
Matkamme alkoi Oulusta klo 18:00 pakattuamme kamppeet tuttuun tapaan Hannun Audiin. Kolmestaan Hannun ja Pyryn kanssa mahduimme autoon vallan mainiosti, vaikka varusteita oli yhteensä neljältä hengeltä. Innokkaan odotuksen vallassa 350km siirtymä Oulusta Dödalle sujui vallan nopeasti, nuuskanhakupysähdyksen ja harhaan ajon siivittämänä. Emme huomanneet Dödan parkkipaikalle kääntyvää risteystä, vaan ajaa posottelimme reilut 10km liian pitkälle. Vaan ei se mitään, näimme sentään pohjoismaiden suurimman vapaastivirtaavan kosken Storforsenin! Lopulta löysimme oikean parkkipaikan ja pääsimme trekkaamaan kohti kalliota. Tunne metsästä hakkuuaukiolle ja kallion ilmestyessä näkyviin, oli hurja! Kalliohan oli valtava! Vaikka tiesin sen olevan 60m korkea, niin näky pysäytti kyllä hetkeksi ja sai miettimään omaa pienuuttaan. Miten tuonne uskaltaa mennä kiipeilemään! Noh, uskalsihan sinne, mutta ensin piti selvitä raskaasta polusta painavien kamppeiden kanssa. Laavu ja leiripaikka oli tottakai vaaran huipulla.
Pyry varmistaa Hannua A-sidella
Läpimärkänä hiestä pääsimme lopulta laavulle, josta aukeni huikeat ilta-auringon värjäämät maisemat alapuoliseen Pitejoen laaksoon. Pystytimme leirin ja myöhäisestä ajankohdasta huolimatta päätimme lähteä samontein tutkimaan kalliota. Kiipeilykamat niskaan ja eikun takaisin kallion juurelle. Pienen harhailun jälkeen löysimme Jassen ja Nooran, jotka opastivat meidät hyvälle aloitusreitille. Nelosgreidin A-sidelle.
Nousin itse kolmantena Hannun voitettua kps-arvonnalla onsight yrityksen. Itselle se sopi vallan mainiosti, sillä 18 tuntia valvoneena alkoi jo väsy painaa.
Pimpinella onsightattu
Päästyäni vuorollani tekemään ensimmäiset muuvit, huomasin kallion olevan aivan eri tuntoinen kuin mihin olin tottunut. Aiemmilla käymilläni kallioilla kivi on ollut karkea ja rosoinen ja kiipeämisen jälkeen ovat sormet olleet aina hellänä ja nahkat enemmän tai vähemmän rullalla. Tämä kallio sen sijaan oli sileää ja oikein miellyttävän tuntoista käden alla! Väsymys haihtui samontein! Kaikkien lähetettyä A-siden, palasimme ylös iltakahville. Muiden alkaessa jo vetäytyä telttojen suojiin, ryyppäsimme Hannun kanssa kahvit ja eikun takaisin kallion alle. Päätin kokeilla nousta kerralla vähän pidempää reittiä. 5+ greidin Pimpinellaa. Muutama pitkähkö pultinväli hirvitti hieman ja reitin korkeus arvelutti, mutta ei muuta kun mankkaa käsiin ja ylös. Väsy alkoi taas painaa ja viimeisillä pulteilla huomasin korkeuden ja väsymyksen vaikuttavan sen verran henkiseen kanttiin, että aloin ihan rehellisesti pelätä! Tämä hieman hämmästytti, sillä reitti oli helppo Suomen 5+ reitteihin verrattuna. Hetken hengähdettyäni ja psyykattua itseäni voitin kuitenkin pelkoni ja pääsin hienosti huipulle. Olihan se mahtavaa istua 20 metrisen reitin huipulla ja katsella öistä maisemaa puidenlatvojen yläpuolelta! Kello oli Pimpinellan huiputtaessani noin 2:30 suomen aikaa. Olin valvonut yhteensä noin 21 tuntia. Aika painua unille.
Toinen päivä tuo tullessaan hienoja lähetyksiä ja läheltäpiti-tilanteita, jotka tallentuivat myös videolle...
Postaus tulossa lähipäivinä.
Tarinaa
Oulun kiipeilyseura 91 :n kalliokiipeilyn peruskurssista. Mikäli et halua/jaksa lukea tekstiä, niin vilkaise toki reissusta askartelemani video. Mikäli kiinnostus touhua kohti herää videon myötä, voit aina palata tekstin äärelle!
HUOM! Videolla ja tekstissä esiintyy liidaamista, mutta se ei kuulu kurssin opetukseen, eikä osallistumisvaatimuksiin. Liidailut ovat osallistujien omaa touhua itse kurssin koulutusosan ulkopuolella.
Oulun kiipeilyseura 91 järjesti 9-10.6.2012 kalliokiipeilyn peruskurssin Rovaniemellä Songassa. Ja sinnehän minä lähdin toki into piukeana oppimaan uutta ja tutkimaan uuden kallion tarjoamia jännittäviä mahdollisuuksia. Ennakko-odotukset paikkaa kohtaan olivat erittäin korkealla, kuulopuheiden, kuvien ja videoiden perusteella. Näimpä pakkasinkin innoissani rinkan ja junailin itseni VR:n valkovihrein siivin Ouluun.
Shelbystä tarttui mukaan taas muutama sulkurengas ja slingi. Ainahan sieltä jotain ostettavaa keksii, kun Oulussa käy. Kohta tosin alkaa olla geari siinä kunnossa, että näillä alkaa jo pärjätä. Ehkä 30m köyttä ja erillistä köysipussia vielä kaipailis. Reissussa olikin testissä uudenkarhea Moon Voyager Rope Bag. Laukusta voisi sen verran mainita, että oikein hyvän oloinen laukku, mutta pikkutaskuja kaipailisi välipalan jne säilitykseen. Uuden 70m köyteni kanssa reppu tulee tosin ihan täpötäyteen, eikä eväitä toki mukaan enää mahdukkaan. Pitäneekö laittaa 70m köydelle oma köysipussi, jonka nappaa pidempää köyttä tarvittaessa mukaan repun lisäksi.
Ilta meni topokirjaa innoissaan tavaten ja mahdollisia oman tasoisia reittejä kartoittaen. Kartoitus meni itseasiassa kohtalaisen hyvin nappiin, sillä yhtä lukuunottamatta sain kaikki 27cragsin To-do listalla Songasta olleet reitit tick-listaani, osa onsightina ja osa redpointina. To-do listalle jäi vain 5b tasoinen Cool, joka näytti muiden kiipeämän sen verta haastavammalta, että jätin suosiolla väliin. Pitää käydä sitten seuraavalla kerralla, sillä takaisin tuonne on ehdottomasti päästävä, hakemassa siitä flashi. ;)
1. Päivä
Lauantaiaamuna herätys oli järkyttävän aikaisin, 4:40. Jännityksestä johtuen heräsin tosin jo aiemmin, joten sain laiteltua kameran valmiiksi videolla olevaa feikkiherätystä varten. Aamupalan jälkeen pakkailtiinkin auto täyteen kampetta. Yllättävän paljon sitä saa neljä miestä varattua tavaraa yhden yön retkelle! Mutta kaikki onneksi mahtuivat Hannun Audiin. Juuri ja juuri.
Puokkarilla kurssilaiset hakivat mahdolliset tarvittavat lainavarusteet ja lähdimme ajelemaan letkassa kohti Rovaniemeä. Matka meni nopeasti ja puoli kymmeneltä saavuimmekin perille pelipaikoille. Autot jätettiin kallion alle ja lämmintä vaatetta puettuamme alkoi koulutus. Kävimme läpi yläköysiankkurin tekoa puihin ja opettelimme muutamia tarvittavia solmuja. Kuivaharjoittelun jälkeen siirryimme kallion juurelle, jossa tutkimme hieman sektoreita, reittejä ja valitsimme kohdat joissa aloimme pienryhminä opetella ankkurin tekoa. Kallion päältä teimme ankkureita ja lopuksi opettelimme laskeutumisen köyttä pitkin.
Laskeutumisharjoituksen jälkeen päästiinkin ottamaan yhdet nousut omaan yläköysiankkuriin varmistaen. Hyvin oli mennyt oppi perille, sillä ankkuri kesti laskeutumiset, sekä kiipeilyt. Tosin meidän ankkuria piti välillä käydä kiristämässä, sillä käytössämme ollut dynaaminen köysi jousti sen verta reilusti. Staattisella ankkuriköydellä homma olisi pelannut ilman turhia välisäätöjä.
Siirryimme eri paikkaan, hieman hankalammalle reitille (Sinanjun kylä 5b), joka tosin oli greidiltään helpompi kuin ensimmäinen (Supercool 5c). Laskeutumisten ja yläköysittelyjen jälkeen rohkaisin mieleni ja nykäisin köyden alas. Nyt liidataan! Ensimmäinen yritys täydentää tikkilistaa. Jännitti yllättävänkin kovasti, sillä yläköydellä reitti tuntui vähän vaikeahkolta, eikä ensimmäisellä yrityksellä mennyt, vaikka kruksia useamman kerran yritin. Toisella kerralla reitti meni ja sainkin toistetua nousun liidaamalla! Oli kyllä hieno fiilis! Tämän takia minä kiipeilen! Aivan mahtavuutta!
Kouluttajamme Juho nousi näytösluontoisesti yhden reitin luonnollisilla varmistuksilla. Sen näkemisen jälkeen kiinnostus trädittämistä kohtaan kasvoi kyllä taas reilusti! Pakko päästä kokeilemaan touhua! Tosin sen verta realistinen olen, että tiedän tarvivani reilusti kokemusta ja voimaa, että voin kiivetä turvallisesti lunnollisesti varmistaen. Noh, ehkäpä trädikurssille sitten ensi kesänä. Tai jo tänä syksynä.... Tai ... ;)
Koko aika koveneva vesisade pakotti lopulta luovuttamaan päivän kiipeilyt ja porukka suuntasi kohti majoitustamme Sonka-mökkejä. Kiipeilystä jäi vähän hampaankoloon sateen liukastama ja taitoihinin nähden väärin lähestymäni Telemark prostitute 5b josta tipahdin ihan loppusuoralla. Reitti oli käytännössä yhtä muuvia vaille taputeltu, mutta ei sormet pitäneet huonohkolla ja liukkaalla otteella.
Mökillä söimme, sauonoimme ja painuimme nukkumaan. Sunnuntaiksi oli tavoitteena olla ysiltä taas kalliolla.
2. Päivä
Aamulla heräiltiin hienoon auringonpaisteeseen. Keli näytti oikein lupaavalta, vaikkakin kylmältä. Auringon paistaessa ulkona kuitenkin tarkeni hyvin. Pakkailimme kamppeet ja lähdimme kalliolle, jossa ensimmäisenä saimme opastuksen yläankkurin tekemisestä valmiisiin pultteihin. Erilaisia variaatioita slingiratkaisuista ja parhaimmaksi kehuttu prusik-narusta tehty ankkuri käytiin läpi. Onneksi minulla sattui olemaan valmis 5m pituinen naru, joten meidän pienryhmä käyttikin sitten sitä ankkurien tekoon. Kalliolle siirryttyämme pääsimme testaamaan narun kestävyyden ja hyvinhän se pelasi. Virallista osuutta ankkurin ja laskeutumisharjoitusten jälkeen oli vielä prusikoinnin demoaminen. Sitä halusin päästä itsekkin kokeilemaan, mutta loppujen lopuksi se jäi, kun into päästä tekemään uusia valloituksia vei voiton.
Lämppäriksi nousin nimensä mukaisen reitin Kakunpala 4+ onsightina ylös, tein yläköysittelijöille ankkurin ja pujotin köyden. Tämän jälkeen siirryin edellisiltaisen tuttavani, pahamaineisen Telemarkin prostituoidun luokse. Kopaisin porttoa ensin varovasti, mutta ilmeisesti en tarjonnut tarpeeksi maksua, sillä ei irronnut tikkiä ei. Noh, hetki tuumailua ja tölkillinen RedBullia (antamaan siivet) ja johan se prostituoitukin antautui! Tämän nousun sainkin videolle, mutta ikävä kyllä edellisen yrityksen komia tippuminen jäi ikuistamatta, kun kamera oli unohtunut laittaa päälle... Milloinhan sitä oppii? :) Ehkä sitten kun ei ole niin tohkeissaan itse kiipeämisen takia, että kaikki muu unohtuu.
Tämä voiton hetki antoi taas uskoa ja itseluottamusta. Välitauko ennen seuraavaa reittiä oli kuitenkin vissiin liian pitkä, sillä Supercoolia (5c) alkaessa nousta, meni alku vähän arpoessa ja sen jälkeen tuntui että koko hommasta hävisi ote. Kiipeäminen tuntui haparoinnilta ja kakkospulttiin kiinnitin jatkon sijaan varustesulkkarista roikkuvan prusik-narun! Siis hetkinen! Miten pihalla ja hämmennyksissään sitä voi olla, jos ei erota kädellä, eikä silmällä, että nyt on jatkon sijasta kädessä varustesulkkari ja prusikki?! Tässä tosiaan huomasi, miten tuntuma ja kontrolli voi hävitä pienen epäröinnin myötä ihan täysin. Mutta opetus tämäkin. Pitää hallita mielensä paremmin, keskittyä täysillä ja harjoitella rutiineita. Kyllä se siitä, vaikka välillä kalliolla horjuukin!
Supercool meni kuitenkin ensi yrityksellä, mutta edellispäivän yläköysinousun takia redpoint. Tuossa reitissä olisi ollut mahdollisuudet onsightiinkin. Tosi helppo greidiin nähden ja viereinen 5b tason reitti olikin usean kiipijän mukaan selvästi vaikeampi. Jätin sen siis suosiolla ensi kertaan, kun palaan vahvempana, niin henkisesti kuin fyysisesti. :) Tämän jälkeen siirryimme hakemaan tikit hieman helpommista reiteistä. Vasemman laatan molemmat reitit 5b ja 4, menivät onsightina. Näihin mukavan helppoihin reitteihin oli hyvä lopettaa oma kiipeily Songassa. Lopuksi varmistin vielä Henrin kiipeämistä vaikemmalla kutosen väylällä, joka näyttikin sen verta vaikealta, että itse taidan tarvia vielä aika monta vitosta alle, ennen kuin kutoset alkavat taittua. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että "joudun" kiipeämään paljon ja ahkerasti! Eli juuri niinkuin haluankin! Pitää malttaa mielensä, eikä hamuta liian nopeaa progressia, että homma pysyy mukavana ja innostavana. Kehitys tulee silloin kun sen on ansainnut, ei aiemmin.
Kurssin yhteenveto
Oulun kiipeilyseuran järjestämä kalliokiipeilyn peruskurssi oli todella hyvä ja hieno kokemus. Vaikka opetetut asiat oli itselle enimmäkseen tuttuja, oli kurssi todella hyödyllinen, eikä 50€ maksu ollut todellakaan hukkaan heitettyä! Turvallisuusasiat ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä tässä lajissa voi liikaa opetella. Virhe varmistuksissa voi koitua kerralla viimeiseksi virheeksi.
Kurssin kouluttajat olivat hyviä ja innostavia ja paikkana Sonka oli aivan mahtava! Monen tasoisia reittejä, hieno kallio ja mahtavat maisemat.
Kaikille, jotka miettivät kiipeilykursseille menoa, suosittelen lämpimästi! Ainakin Oulun kiipeilyseura 91:n kurssit ovat olleet erinomaisia. Teorian ja käytännön opettelun lisäksi kursseilla on aina ollut myös reilusti aikaa kiipeillä, joten jokainen pääsee toteuttamaan itseään opiskelun lisäksi. Seuraava OKS:n kurssi, johon itse tulen menemään, on joko jääkiipeilyn peruskurssi, tai kalliokiipeilyn jatkokurssi.
Kohti seuraavia seikkailujaa
Tätä kirjoittaessa olen juuri lähdössä seuraavalle kiipeilyretkelleni. Suuntana on seuraava seuran tapahtuma, eli perinteinen juhannusretki Ruotsin Dödlarsbergetille. Odotukset reissua kohtaan ovat tosi korkealla, toivotaan hyvää säätä ja ikimuistoisia kiipeilyhetkiä!
- Linon
PS: Viime viikonloppuna nousin monen viikon projektini Redbull Sugarfreen (6a) Sonnikalliolla! Mahtavaa! Sääkin suosi kiipijöitä. Ilman paitaa kiivin menemään koko päivän ja poltin toki selkäni. Ylä-Kainuun toimittaja oli paikalla räpsimässä kuvia. Voi olla että pääsee kekkuloimaan ilman paitaa lehteen. :)
Talvi on vaihtunut kevään kautta lopulta kesäksi, vaikkei lämpötilat kovin korkeita tällä hetkellä olekkaan. Lopulta myös Toukokuu vaihtui Kesäkuuksi, joka tarkoitti kolmen kuukauden kesäloman alkamista! Aivan mahtavaa! Tällaista kesälomaa ei olekkaan ollut sitten yläasteaikojen! Eikä yli viikon mittaista kesälomaakaan vuoden 2004 jälkeen. Joten voitte uskoa että loma maistuu! Loman suunnitelmissa on, kuten arvata saattaa, reilusti liikuntaa!
Tänään oli "kesäksi kiipeilykuntoon" -diettini välipunnituspäivä ja tulosta mietiskellessäni laskeskelin mitä kaikkea liikuntaa Toukokuussa on tullut harrastettua. Samalla aloin miettiä minkälaisia tavoitteita ottaisin kesäkuuksi. Puntari näytti tänä aamuna aamupainoksi 77.5kg. Eli tavoitteeseen pääsy ei ole temppu eikä mikään. Tavoitteenanihan on ollut päästä juhannukseksi painoon 77kg. Tässähän voisikin päivittää tavoitetta ja yrittää päästä juhannukseksi 76kg painoon. Kuten sanotaan; nälkä kasvaa syödessä. ;)
Painostatistiikkaani löytyy Google Docsista. Sivuhuomautuksena voisi mainita, että vuoden 2011 Tammikuussa painoin noin 95kg, eikä kyseessä olleet lihakset jotka painoivat... Kyllä nyt kevyempänä on niin paljon mukavampi olla! Ja jaksaa juosta ja touhuta!
Toukokuun aikana on tullut harrastettua tämän hetken suosikkilajiani kiipeilyä yhteensä noin 33 tuntia. Suurin osa tuosta ajasta on tullut vietettyä kallioilla. Näitäkin voisi alkaa kirjailla jonnekkin, esim HeiaHeiaan. Kiipeilystä olisi taas niin paljon tarinaa kerrottavana, että taidan säästää enemmät ihan erilliseen postaukseen. Mainittakoon sen verran, että tein avauksen journalistin maailmaan ja kirjailin Ylä-Kainuu -lehden Rastilainen -liitteeseen jutun kiipeilystä Kainuussa. Ihan positiivista palautettahan tuosta sain, mutta tavoite ei täyttynyt, sillä uusia harrastajia ei ainakaan vielä ole tullut.
Toista suosikkiani maastopyöräilyä on tullut 302km, tosin suurin osa matkallisesti on teitä pitkin. Hyvät polkureitit Kajaanin liepeillä ovat vielä vähän kahtelussa. Pitäisi yrittää etsiä, tai kysellä jostakin foorumilta aiheesta. Mikäli jollakin lukijalla on vinkkiä/linkkiä, niin kommenttikenttään saa kernaasti rustailla. :) Pyöräilystäkin on oma postauksensa tulossa jossakin välissä. Pyöräilyistä mainittavimpina suorituksina väärän reittivalinnan johdosta suojuoksuksi ja pyörän kantamiseksi mennyt maastoreitti, sekä elämäni pisin lenkki maanteitä pitkin.
Lisäksi olen käynyt parisen kertaa juoksemassa ja matkaa on kertynyt ~25km. Juoksuista erityismaininnan saa kevään pisin lenkki 17km. Salilla olen käynyt kerran, mikä taasen ei aiheuta mitään erityismainintaa. Tosin sitä lajia pitäs keretä enempi harrastaa...
Vähän rennompaa ja kevyempää liikuntaa on tullut harrastettua frisbeegolfin muodossa. Sen lajin tulevaisuus omalta osaltani on ollut vähän mietinnässä. Lehtikankaan pahamaineinen ankkalampi ja Jätkänpuiston Kiantajärvi ovat napsineet kevään innoittamana huonon heittäjän kiekkoja siihen malliin, että laji on aiheuttanut lähinnä harmia ja suoranaista vitutusta! Tällä viikolla tosin on ollut ihan mukava heitellä parin viikon tauon jälkeen. Kajaaniin avattiin uusi pro-tason rata Vimpelinvaaraan, johon kävinkin tutustumassa heti keskiviikkona 30.5. avajaiskisojen merkeissä. Kisat menivät omaan tasooni nähden ihan ok. Sijoitus 18/32, ei ole hyvä, mutta toisaalta kanssakilpailijat olivatkin ehkä hieman enempi reenaavia. :) Kisaputki jatkui heti seuraavana päivänä Innovan parikisan merkeissä. Ketään tuskin yllättänee että Jussi Meresmaan tiimi voitti kisan. Minä pelasin veljeni kanssa ja tulos olikin jo heti parempi, tosin etupäässä Matin ansiosta, joka paikkasi hyvin minun tuhertamia virheitä. Tiimipeli kunniaan!
AI NIIN!
Minunhan piti kirjoittaa myös tavoitteistani Kesäkuulle, mutta innostuin näemmä muistelemaan vanhoja!
Lomalaisella kun tunnetusti on aikaa, niin tavoitteet toukokuiseen verrattuna on luonnollisesti selkeästi korkeammalla! Kesäkuinen treenimääräsuunnitelma voisi olla osapuilleen seuraavanlainen
Kiipeilyä noin 50 tuntia
Pyöräilyä 500 km, joista mahdollisimman paljon maastossa
Juoksua 100 km.
Salilla ainakin 5 kertaa.
Kahvakuulailua edes vähäisen.
Frisbeegolffia kevyenä palauttavana ulkoiluna jonkin verran.
Noista etenkin kiipeilyn määrä riippuu täysin säistä, muutkin aika isolta osin, tosin muiden osalta säät vaikuttavat lähinnä vaan mentaalisella puolella. Noh, aika näyttää kuinka käy. Tänään avasin kesäkuun liikuntasaldon käymällä juoksemassa 8km kevyen lenkin Vimpelinvaaran pururadoilla. Olikin aivan mielettömän paljon mukavampi juoksennella metsässä kuin jalkakäytävillä ihmisiä väistellen ja muiden töllötyksen kohteena. :)
Hyvää kesää ja hyvää kesälomaa kaikille! Olkaahan ahkeria ja liikkukaa, se on huippua!
PS. Niin, sain tuherreltua kiipeilyhommista pienen videon. Kyseessä boulderointia Vimpelinvaaran Kivellä Kajaanissa. Kuvakulmat eivät ole kovin rapoisia ja reitit helppoja ja kiipeäjän (minä) tekniikka huono, mutta laitampa silti esille. :)
