Harrastusvuosi 2013

 Kakkostyypin hauskaa, kohtuuttoman paljon hymyilyä, Kainuun positiivari vuorilla, Norjan mahtavat maisemat, yönyliretket sekä uudestisyntynyt liikunnan riemu!

- Vuosi 2013

Twitterin innoittamana aloin minäkin muistella näin vuoden viimeisinä päivinä mitä kaikkea on harrastustouhuissa kuluneen vuoden aikana tapahtunut. Tällaisella perusnegatiivisella ja pessimismiin taipuvalla kainuulaisella tulee heti, etenkin näin vesisateessa joulunaikaa sisällä viettäessä, mieleen vain kaikki ne lukemattomat reissut jotka jouduin perumaan joko rahattomuuden, matkustusmahdollisuuksien puutteen, tai keliolosuhteiden vuoksi. Mutta tarkemmin muistellessa sitä ihan hämmästyi miten hienoja hetkiä ja mahtavia retkiä tähän vuoteen onkaan mahtunut!

Ekaa kertaa Jaska Jokusen alla

Vuosi alkoi heti Tammikuun ensimmäisinä päivinä elämäni ensimmäisellä jääkiipeilyreissulla Posion Korouomaan. Aiemmin olin kokeillut vain kerran jääkiipeilyä viikkoa aiemmin Hepokönkään pikku jääpalikalla. Korouoman keikka oli kuitenkin ensimmäinen oikea jääkiipeilyreissu ja sen reissun jälkeen muita vastaavia samaan osoitteeseen kertyikin yhteensä puolisenkymmentä. Heti ensimmäinen reissu näytti käytännössä mitä tarkoitti kokeneiden jääkonkarien kertomukset siitä miten jääkiipeily on sitä "kakkostyypin hauskaa". Ykköstyypin hauska tarkoittaa sitä, että hauskuus esiintyy jotakin asiaa/harrastetta tehtäessä, kun taas kakkostyypissä tapahtumahetkellä voi pelottaa, palella ja vituttaa, mutta jälkeenpäin muistellessa tuntuu pirun hyvältä ja hienolta! =) Tämä kävi ilmi hyvin heti ensimmäisen nousun jälkeen kun voimat loppui ja paleli niin perkeleesti. Ensin sormista alkoi tunto hävitä ja alas tultua piti pidätellä oksennusta kylmän veren kiertäessä sydämeen. Jälkeenpäin miettien hienoja ja opettavaisia hetkiä! :)
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/03/jaatavaa-menoa.html

Sokostin rinteellä

Maaliskuun koittaessa lähdimme parin kaverini kanssa elämäni ensimmäiselle hiihtovaellukselle Saariselälle. Kahden meistä ollessa ensikertalaisia, oli viikon retken päivämatkat suunniteltu lyhyiksi ja rennoiksi. Säät reissulla olivat täydelliset ja maisemat muikeat. Aivan mahtava retki, joka herätti palavan halun päästä hiihtämään pohjoiseen toistekkin! (Ja kas! Joulupukki toi lahjaksi Kari "Vaiska" Vainion kirjan: Ankarat avotunturit! Sattumaako? Tuskin.)
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/04/hiihtovaellus-saariselalla.html

Galdhopiggenin huipulla

Pitkinä ja pimeinä iltoina Korouoman Piippukodalla oli nähnyt päivänvalon... korjaan, otsalampunvalon, idea vuorikiipeilyreissusta Norjan Jotunheimeniin. Vaikka ensikertalainen olinkin, pääsin kuitenkin kokeneempien kavereiden opastukseen. Jännitys reissua kohtaan oli kova ja valmistelut aiheutti kieltämättä hieman huolta ja jännitystä, mutta olihan se reissu aivan mahtava! Kiipesimme toisen suunnitelluista reiteistä mahtavassa säässä ja huikeissa maisemissa. Tämä reissu sytytti entistä kovemman kiinnostuksen vuorikiipeilyä kohtaan. Tämä retki kertoi minulle myös kouriintuntuvasti, että mikäli halajan vastaisuudessa tällaisille retkille, on fyysistä kuntoa saatava huomattavasti paremmalle mallille! Point taken.
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/search/label/expedition%20norway

Hanshellerenin luola kaukaa kuvattuna

Kesän hyviä hetkiä oli muutama kalliokiipeilyreissu, sekä etenkin asuntoautoretki Norjaan. Norjassa oltiin lähinnä maisemia katselemassa ja olihan sitä siinäkin! Kävimme muunmuassa eräässä pohjoismaiden hienoimmassa kalliokiipeilykohteessa jossa on muunmuassa Adam Ondran avaama maailman vaikeimpiin kuuluva reitti Change 9b+. Paikka oli siis Flatanger. Paikka on vanha, mutta nykyään kovassa kasvussa oleva kalliokiipeilykohde, jonka normi turistejakin kiinnostava nähtävyys on massiivinen Hanshellerenin luola. Luolan katossa menee Ondran ja muiden huippukiipeilijöiden avaamia erittäin vaikeita reittejä. Kiipesin isän varmistamana muutaman helpon reitin, jotta saisi edes vähän tuntumaa Norjalaiseen kallioonkin.
Seuraavana kohteena oli Trondheimin liepeillä oleva Hell. Helvetissä oli kans hieno, vaikkakin matala kallio jossa oli reilusti reittejä. Täälläkin kopasin vähän kiivetä ennen kuin jatkoimme matkaa.
Muita reissun kohteita oli Trollstigen-tie Romsdalenissa, sekä Geirangerin vuono.
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/09/kesan-2013-touhuilut-norja.html

Seitenahvenisella Suomussalmella. Ilmeestä
päätellen retkijuomana ollutta valkkaria on jo
maisteltu

Syksyn alettua viiletä ja muiden aktiviteettien loistaessa poissaolollaan aloin harrastamaan (taaskin Twitteristä idean saaneena) lyhyitä yhden yön retkiä lähimaastoon. Montaa reissua ei tullut käytyä, mutta ainakin neljä eri kohdetta tuli nähtyä. Kolmen näistä ollessa Suomussalmella ja yhden Puolangalla.
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/09/syksy-2013-viikonloppuretkia-maastoon.html
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/10/siikavaaran-sienipolku.html













Loppusyksyn ja alkutalven aikana alkoi pitkään kadoksilla ollut liikunnan riemu syttyä kipinään minussa. Liikuntamäärät ovat kasvaneet koko loppuvuoden. Eri lajeina juoksu, kävely, kahvakuula, hiihto, kiipeily, uinti. Lisäksi kokeilin paria erilaista teemaruokaviikkoa, kuten kasvisviikko ja viikko ilman punaista lihaa. Itsenäisyyspäivän aikaan pääsin avaamaan jääkiipeilykauden hyvissä ajoin Oulun Kiipeilyseuran järjestämällä perinteisellä Korouoman retkellä. Tästä tulossa postausta jossain välissä.
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/10/uudestisyntynyt-liikunnan-riemu-ja.html
http://harjoitellenhuipulle.blogspot.fi/2013/10/kasvisviikko-kokeilematta.html

Sports-Tracker.comin profiilini

Ruutukaappaus sports-trackerin profiilistani. Askelten määrä on vain kolmelta viimeisimmältä kävelyltä.

Tällaista mahtui vuoteen 2013. Toivottavasti vuosi 2014 on vielä enempi liikunnan, retkeilyn ja kiipeilyn täyteinen ja toivottavasti pääsen laajentamaan osaamistani ja kokemustani kyseisissä harrasteissa.
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoilleni! :)

- Juha

Kasvisviikko, kokeilematta ... ?

Syyskuun lopulla ja lokakuun alussa media, etenkin sosiaalinen semmoinen oli täynnä hypetystä lihattomasta lokakuusta. "Kaikenlaista joutavaa hömpötystä, kokeilematta paskaa!", minä ajattelin. Mikäs mies se semmoinen on joka ei lihaa syö? Noh, asia jäi kuitenkin ilmeisesti jossain määrin itämään mieleen, sillä lokakuun toisella viikolla sain yhtäkkiä päähäni, että kokeilempa piruuttani olisiko kasvisruokavaliolla mahdollista selvitä hengissä kokonaista viikkoa! Taustalla oli ajatus siitä olisiko olo kevyempi kasvislinjalla. Näimpä siis päätin kokeilla kasvisviikkoa. Heti lähtökohtaisesti päätin, että jos touhu alkaa vituttamaan tai pupunruoasta tulee vain vihaiseksi niin lopetan välittömästi itteni kiusaamisen. Twitterissä sain kannustusta kokeiluun ja vinkkejä ruokavalioon, joten näimpä homma starttasi maanantaina 14.10.

Lähtökohdat ja ruokasuunnitelmat

Aamupalaan ei tullut uuden ruokavalion myötä mitään uutta, joten fiilis aamupalan jälkeen oli ihan normi. Lounaaksi minulla oli matkassa vain kaupan valmisannos caesar salaattia ja mausteena puolikkaan sitruunan mehu. Lounaan jälkeen olo oli kyllä kevyempi, mutta meinasihan se usko loppua heti kättelyssä noin kevyellä lounaalla. Mutta välipalahedelmät auttoivat ja selvisin kuin selvisinkin hengissä kotiin päivällisen tekoon. Ennen päivällistä ohjelmassa oli kuitenkin ehkä projektin haastavin vaihe! Piti selvitä pitkän ostoslistan kanssa citymarketin sokkeloiden läpi. Listalla oli paljon semmoisia eväitä mistä minulla ei ollut kuin kalpea aavistus missä suunnassa niitä mahdollisesti on. Harhailun ja myyjältä apua kysymisen jälkeen kaikki olivat kuitenkin matkassa ja pääsin kotiin kokkailemaan.

Linssimuhennos oli epäilyttävästä ulkonäöstään huolimatta yllättävän hyvää ja kyllähän tuo maha täyttyikin. Sapuskaa jäi vielä seuraavan päivän lounaaksi salaatin kanssa.

Linssimuhennosta

Tiistaina vuorossa oli porkkana-soijarouhepihvit, jotka olivat aika hyviä, vaikkei vetelät klöntit suoranaisesti pihviä muistuttaneetkaan. Kaverina oli salaattia ja pestokastiketta.

Porkkana-soijarouhepihvejä

Keskiviikkona askartelin sieni-kiinankaalikääryleitä, taaskin pestokastikkeen ja salaatin kera, jotka olisi olleet oikein erinomaisia, ellei täytteestä olisi tullut hieman liian mausteista laitettuani kokonaisen kasvisliemikuution puuroriisin sekaan. Mutta hyvin upposi kuitenkin ja jäi lounaalle!

Sieni-kiinankaalikääryleitä

Torstaina oli vuorossa nopeampi eväs: kasvispapupata. Tämä oli hyvää, vaikkakin aika mautonta. Minä tykkään pavuista, mutta harmillisesti pavut ei tykkää minusta ja niimpä nytkin oli sitten maha ihan turvoksissa ja pahana papujen puputuksen jälkeen. Noh, tulipaha kuitenni kokeiltua. Tulihan tätä lapioitua myös seuraavan päivän lounaalla.

Kasvispapupata

Perjantaina askartelin taas hieman nopeampaa evästä, Pastaa soijabolognesella. Tästä tuli kyllä aika onnettoman makuista. Ilmeisesti mausteita olis pitäny olla reilusti enempi, tai sitten eri mausteita mitä ohjeessa tarjoteltiin. Tätä taas myös lauantaina.

Pastaa soijabolognesellä

Viikonlopun menu meni aikalailla erilailla kun olin alustavaan suunnitelmaan raapustanut. Lauantaina lounaaksi söin edellispäivän soijapaskaa. Iltapalaksi meinasin tehdä kasvislasagnea, mutta suunnitelmiin tuli muutosta ja söinkin vaan salaattia parin lämpimän karjalanpiirakan kera.

Salaattia ja karjalanpiirakoita

Sunnuntaina tuli nukuttua pitkään ja aamupala & lounaan sijaan tulikin vetästyä brunssi, johon kuului juustomunakasta reilun kasviskasan kanssa. Päivälliseksi rakenneltiin lauantain ohjelmassa ollutta kasvislasagnea ja jälkkäriksi sain vaaleita mokkapaloja. Lasagnesta tuli mautonta, mutta onneksi mokkapalat pelasti kasvisviikon viimeisen aterian.

Kasvislasagnea

Lopputunnelmat viikosta ovat ihan yllättävän positiivisia. Ennakko-odotuksista huolimatta en ollut nälkäinen kuin muutaman kerran ja vihainen en laisinkaan, sensijaan vallitseva olotila oli lähinnä utelias. Olo oli vähän kevyempi, mutta normaalia mahaongelmaa esiintyi kuitenkin. Eli siinä mielessä kasviksista ei ollut apua. Kasvisten ja salaattien syönnissä ei ollut sinällään mitään uutta, sillä olen aina syönyt lihan lisäksi reilusti kasviksia ja etenkin tässä tälle syksyä, kun on tullut oltua semisti karppauslinjalla. Itse ruoat oli ihan yllättävän täyttäviä ja hyviä, vaikkakin valitsemani ruoat oli vähän turhan työläitä valmistaa työpäivän jälkeen. Töiden jälkeen ei kerennyt tehdä muuta ku rakentaa ruoan, käydä lenkillä ja sitten pitikin mennä jo nukkumaan. Mitään lihanhimoa ei tullut, mitä nyt muutaman kerran kanssaruokailijoiden liharuoillaan vouhottaessa teki vähän mieli, joten ongelmia kasviksissa pitäytymisessä ei ollut.

Tämän kokeilun myötä minulta on kysytty aionko jatkaa kasvislinjalla pidempäänkin. No en! Ihminen on luotu sekakäyttäjäksi... eiku... kaikkiruokaiseksi! Joten syön kyllä ehdottomasti lihaa ja kalaa jatkossa, mutta satunnaisesti voisi kyllä lisätä ohjelmaan myös jonkun kasvispäivän.

Kasvisviikon päivittäisiä tunnelmia voi jälkikäteenkin tarkastella Twitteristä tägillä #kasvisvk
Mitäs jännää sitä seuraavaksi keksisi kokeilla?

- Kasvishömppä-Linon

Siikavaaran Sienipolku

Olen jo jonkin tovin aikaa halunnut päästä seikkailemaan Puolangan Siikavaaran luonnonsuojelualueen maastoon. Maastonmuodot näyttävät autolla ohi kuljettaessa houkuttelevan vaihtelevilta, sillä kulkeehan reitti usean korkean vaaran muodostamaa jonoa myöten. Aiemmin syksyllä luvin blogipostauksen kyseisen polun kulkemisesta ja niinpä aloin suunnitella käyväni hipsimässä reitin itsekkin vielä tänä syksynä.

Reissuun valmistautuessani sää oli harmaa ja ennuste lupaili vesisadetta koko illaksi, mutta intoni päästä maastoon oli sen verta kova, etten antanut tuollaisten vähäpätöisten seikkojen häiritä. Ja eihän nuo Forecan arvaukset ole ennenkään olleet järin luotettavia...

Lisäksi (vuotavat) vaelluskenkäni jäivät Kajaaniin, mutta en jaksanut senkään antaa lannistaa. Kyllähän kesä kastelemansa kuivaa, miksei sama viisaus pätisi syksylläkin? Ja toisaalta, olen lueskellut mielipiteiden vaihtoa vaelluskenkien ja vettä pitämättömien kevyiden kenkien välisestä paremmuudesta retkikäytössä. Pääsenpähän nyt kokeilemaan miltä tuntuu kävellä märissä lenkkareissa, joten saan kätevästi hieman omaa näkemystä aiheeseen. :)

Noin kymmenisen kilometria ennen polun alkua tien yllä lensi komiasti kalasääksi, ajattelin komian linnun näkemisen ennustavan mukavaa reissua, enkä joutunut pettymään. Viimeisen nyppylän yli ajettuamme eteen aukesi vaarajono jonka huiput olivat hienosti pilvien sisällä. Näytti niikuin olisin matkalla kohti suurempiakin nyppylöitä! Hienoa! :) Parkkipaikalla nakkasin repun selkään ja kuskin räpsästyä lähtökuvat, painalsin innokkaana polulle. Kello oli parkkipaikalta lähtiessä 16:00 ja ainakaan vielä ei satanut.

Parkkipaikalla lähdössä. Kuva: Martti H

Siikavaaran sienipolku osoitti luonteensa heti kättelyssä. Parkkipaikalta polku aloittaa pitkän ja paikoitellen jyrkänkin nousun Iso-Nuottivaaralle. Innokkaalla retkeilijällä tuli luonnollisesti heti hiki, vaikka pysähtelinkin räpsimään kuvia mukavannäköisestä maastosta. Taivaalta tipahteli välillä muutamia vesipisaroita, mutta sateeksi asti ripsintä ei koskaan kehittynyt. Ihan hyvä näin, vaikka kuoritakki olikin kyllä mukana. Housuina minulla oli vain Rabin Sawtooth softshellit, jotka olisivat kastuneet läpimäräksi jos pilvet olisi innostuneet työntämään vettä. Rabin Kinetic pantsit olisivat juuri sopivat sadehousuiksi tällaisille retkille, Pertex Shield+ kankaan hengittäen huhujen mukaan erinomaisesti. Tällaiset housut ovat parhaillaan tilauksessa!

Alkumatkan polkua.

Kosteampi notkelma kuusikon keskellä

Vaaran laki oli pilvessä

Nuottivaaran jälkeen polku laskeutui ensimmäiselle välietapille, Poussuojan laavulle. Alamäessä saikin olla välillä tarkkana, sillä märät ja liukkaat lehdet peittivät juuria ja kiviä joita polulla riitti. Laavulla pidin ensimmäisen taukoni ja ryypin hieman vettä. Laavu oli mukavan näköinen ja siinä olisi ollut varmasti mukava nukkua puron solinaa kuunnellen. Klo 16:50 jatkoin matkaani kohti seuraavaa mäkeä. Matkani oli joutunut tähän mennessä hyvää vauhtia, vaikka epäilin alkumatkasta pimeän kerkiävän tulla hyvinkin ennen aiottuun yöpaikkaani pääsemistä. Poussuojan laavulle oli kartan mukaan 3,5km parkkipaikalta, tosin mäkien ja mutkittelun myötä opasteissa lukeva 4km oli varmasti lähempänä totuutta. Maastoon nähden ihan hyvä matkavauhti siis.

Juomatauko Poussuojan laavulla

Polkua

Noustessani vaaran päälle pääsin taas pilven sisään, mutta pilvi oli noussut, joten maasto ei kääriytynyt samanlaiseen sumuun. Lasketella lipsuttelin kengät märillä lehdillä luistellen taas yhteen notkelmaan, jossa lirisi pieni puro ja jatkoin matkaa loivasti viettävää rinnettä pois luonnonsuojelualueelta. Pian ukk-polku törmäsi kuitenkin parkkipaikalta nousevaan polkuun ja reitti siirtyi kulkemaan tätä polkua suoraan kohti vaaramaiden sydäntä, kohti Lakisuota ja Lakilammen laavua.

Kuusten lomasta pilkottaa maisemaa, joten vaarallahan tässä ollaan

Heinikkopohjaista kuusikkoa, mikäs tässä tepastellessa

Syksyn huomasi hyvin lehtipitoisemmissa maastonkohdissa

Synkkyyttä vaaran laella

Suota kuusikon keskellä

Lakilampea kiertämässä

Laskeutuessani taas yhtä mäkeä, alkoi puiden välistä vilkkua lammen vedet ja totesin alkavani olla hiljalleen perillä. Enää puolikas lammen kierto ja klo 18:20 olin yöpaikassani. Selvisin matkasta ilman otsalamppua vaikkakaan kovin pitkälle ei lamputta olisi ollut enää asiaa. Tutkittuani leiripaikkani aloin viritellä tulta ja valmistella ruokapuolta. Jossakin kohtalaisen lähellä kuului haukkuvan koira ja tarkastettuani kartasta ettei lähistöllä ole taloja, päättelin koiran olevan metsästyspuuhissa. Ilta pimeni nopeasti ruokaa laitellessa ja kännykällä Twitterissä kirjoitellessa. MSR Pocket Rocket keitin suoriutui koeajosta mallikkaasti ja vesi kiehui nopsaan. Kyllähän tämä keveydessä ja näppäryydessä trangian voittaa, mutta kovemmissa olosuhteissa vaatii hieman tarkkuutta suojata tuulelta.

Myöhäinen päivällinen

Ruoan jälkeen vaan istuskelin mietteissäni nuotiota katsellen ja annoin ajatusten lennellä vapaasti rauhallisen pimeyden ympäröidessä laavun. Lopulta levittelin makuupussin ja aloin lueskella. Koira jatkoi haukkumista, tosin illan aikana se oli siirtynyt riistan perässä sen verran, että haukku kuului jo eri suunnasta ja kauempaa. Mietiskelin onko koira jätetty yöksi mehtään ja mahtaneeko se tulla kyllästyttyään katsomaan mitä vieraita hajuja laavulta löytyy. Joskus kymmenen aikoihin lopetin lukemisen, eikä unta tarvinut kauaa houkutella. Yöllä heräilin aika usein ja aamuyöstä alkoi tuuli puhallella aika kovastikkin. Onneksi tuuli tuli sivusta päin, joten laavussa oli kohtalaisen tyyntä. Kasvoissa tuntui hieman viileältä ja niinpä kääriydyinkin paremmin makuupussin sisään.

Yöllä oli hieman usvaista

Noin kahdeksan maissa heräilin ja päätin nousta ylös. Noustessani istumaan huomasin saaneeni seuraa. Laavun edessä seisoa napotti koira, tutkapanka kaulassa. Eli illalliset tuumailuni taisivat toteutua, mikäli tämä oli sama koira. Koira nousi laavuunkin tervehtimään ja pyöriskeli sitten ympärillä alkaessani askarrella aamupuuroja. Sitten lammen takaa kuului viheltelyä ja koira totesi tauon olevan ohi ja ryntäsi takaisin metsästyshommiin. Ilma oli viilennyt selvästi ja kova tuuli puhalteli niin, että päälle sai lisätä fleece-paidan merinopoolon ja softshell takin lisäksi. Onneksi mukaan oli tullut normi buffin lisäksi myös lämpimämpi polar buffi, sillä tuulessa sai hyvinkin suojata päätään.

Aamuinen vieraani Sesse (nimi muutettu)

Valmiina lähtöön Lakilammen laavulta

Aamutoimien jälkeen pakkasin kamat kyytiin ja klo 9:00 lähdin taipaleelle. Reitti oli edelliseltä päivältä tuttuun tyyliin nousua vaaralle, josta laskeuduttiin notkelmaan ja sama uusiksi. Taivas oli seljennyt yön aikana ja aurinko paisteli mukavasti puiden raoista, vaikkei se näin syksyllä ja kovassa kylmässä tuulessa lämmittänytkään. Lämpötila oli noin asteen-pari plussalla. Edes yöllä ei ollut käynyt pakkasen puolella, sillä olin jättänyt pakkasmittariksi mukin pohjalle tilkan vettä, eikä tämä ollut jäätynyt.

Heti ensimmäiseen notkelmaan Ränninvaaran jälkeen tullessani huomasin mielenkiintoisen näkymän. Notkelmassa oli suota ja suon keskellä pienehkö Ränninlampi. Hienoa siinä oli se, että satulamainen maastonmuoto näytti lähtevän laskeutumaan heti lammen rannoista. Lampi oli keskellä satulaa korkeimmalla kohdalla suorinteiden laskeutuessa molempiin suuntiin. Yritin ottaa tästä näkymästä kuvia, mutta eihän sitä efektiä saanut tallennettua pikseleiksi. Käykää siis itse paikanpäällä katsomassa! :)

Aurinkoinen Rännilampi

Lammelta jatkoin tepastelua alamäkeen kohti Myllypuron laavua, jossa pidin juomatauon kello 9:35. Tämän jälkeen taas kiipeämään Matinvaaran yli kohden hakkuuaukon reunaa. Valoisalta aukon reunalta synkkään kuusimetsään kääntyessä näkymä oli oikein mukava. Kirkkaudesta kuljin kohti synkkää pimeyttä. Eihän siellä todellisuudessa pimeä ollut, mutta synkät ja tuuheat kuuset saivat sen auringonpaisteesta katsottuna näyttämään siltä. Teerivaaran yli noustuani laskeuduin Aapronlammen rantaan, missä olikin ensimmäinen minulle normaalilta näyttävä laavuratkaisu. Tämäkin olisi ollut oikein mukava leiriytymispaikka, mutta mikäli olisin ollut täällä yötä, olisi yöstä tainut tulla selvästi mielenkiintoisempi, sillä aamuyöllä alkanut tuuli olisi päässyt puhaltelemaan paremmin suoraan laavuun. Olisi voinut tulla vilu! Laavulla istuskelin sen aikaa, että pureskelin eväänä olleen proteiinipatukan ja ryypin vettä. Aikaa oli sen verta reilusti että kiirettä ei ollu. Lähdin kuitenkin klo 10:35 tepastelemaan hiljoksiin kohti Komettoa. Kometon vaara olikin jo tutumpaa maastoa, sillä olin käynyt aiemmin kesällä kiertämässä Kometon kierroksen melkein kokonaan kiipeilykallioita etsiellä. Harmi kyllä Kometolta niitä ei kartan suurista lupauksista huolimatta löytynyt, sillä kallio on vaan louhikkoa, korkeaa tosin, mutta ei kiipeiltävää. Todettakoon kyllä etten jaksanu rämpiä kallion alla louhikossa koko pituutta, joten teoriassa on mahdollista että sieltä jotain kiivettävää olisi löytynytkin.

Kohti synkkää metsää!

Kuvaan yritetty luoda synkkyyttä... :|

Aapronlammen laavu

Ennen Komettoa oli kuitenkin vielä taas yksi nousu, sekä jyrkkä pitkä laskeutuminen, joka kävikin helposti polulle rakennettuja portaita pitkin. Notkelmassa oli taas tutuksi tullut notkelmasuo joka olikin auringonpaisteessa mukavan näköistä syksyn ruskeaksi värjäämin kasvustoineen. Suolta lähdin kapuamaan kohti Kometon lakea ja tuttua risteystä josta viimeksi toisesta suunnasta tullessa käännyin eri polulle. Nyt palailin siis tuttuja jalanjälkiä Kometon päällä katsellen puiden välistä vilkkuvaa hienoa maisemaa.

Vaarojen välistä suotaivalta

Mukavan pehmoista maastoa tepasteltavaksi

Maisemaa Kometolta pohjoiseen

Kometolta laskeuduin kohti viimeistä taukopaikkaani metsän keskellä olevaa Pöksänkorven laavua. Laavulla odottelin hetken aikaa, sillä sovittuun noutoaikaan oli vielä puoli tuntia aikaa, eikä kävelymatkaa kuin alta kilometri. Parkkipaikalla olin kuitenkin hyvissä ajoin klo 12:15 ja kerkesin lueskella alueen luonnosta kertovia kylttejä. Maastossa on kuulemma paljon erilaisia sieniä. Eipä noita montaa sientä sattunut silmiin, mutta en toki niitä etsiskellytkään, enkä olis niitä näkiessäni tunnistanutkaan.

Retki Siikavaaran Sienipolulla oli tosi mukava. Matka on niin lyhyt, että tuo menee päiväretkenä, mikäli vaan saa hommattua itselleen kyydit alku ja loppupisteisiin. Yönyliretkeen seutu sopii myös hyvin, sillä polun varressa on useita laavuja josta valita mieleisensä yöpymispaikka. Maasto on monipuolista, vaihtelevaa ja korkeuserot ovat yllättävän isoja. Suosittelen tutustumaan! :)

- Linon

Uudestisyntynyt liikunnan riemu ja puolikas vahinko

Liikunnan riemu

Jee! Olen onnistunut löytämään jo jonkin tovin kadoksissa olleen liikunnan riemun! Turhan pitkäänhän tuota onkin ollut ilman aktiivista liikuntaa. Mutta nyt motivaatio on löytynyt ja innostava kannustin kunnon kohottamiselle pitää tavoitteet kirkkaina mielessä! Liikunnallisia tavoitteita onkin kertynyt mieleen monenlaisia, mutta niistä tarinoin joskus toisten.

Olen onnistunut Syyskuun lopussa suorittamaan elämäni ensimmäiset aamulenkit (inttiä lukuunottamatta) ja aamukahvakuulareenit! Näistä olen ollut varsin ylpeä, sillä viideltä herääminen reenaamaan on tälläiselle aamu-uniselle aika pirun vaikiaa. Pieni määrä kannustavaa vittuilua auttaa näemmä tuossakin asiassa! :) Ensi kuussa aamuherätykset onneksi helpottaa, kun työt loppuvat. Sen jälkeen voikin alkaa reenaamaan sitten ihan kunnolla! Mitä nyt suunnitelmissa pyöriviltä reissuilta joutanee.

Treenini ovat pitäneet sisällä lähinnä juoksemista ja kahvakuulaa, tosin kävin heittämässä tuossa myös yhden pyörälenkinkin. Rehellinen pyörälenkki tuntui vuoden tauon jälkeen melkoisen raskaalta, vaikkei matkaa kertynytkään kuin 34km, josta osa oli asvalttia, osa sorateitä ja loput polkua. Asvaltilla pyöräily on kyllä aika hanurista, mutta harmi kyllä sitäkin joutuu väistämättä jonkin verran tekemään. Torstaina pääsin kokeilemaan ihan kunnon mäkireeniä Vuokatin laskettelurinteellä. Selässä oli 10kg reppu, päässä otsalamppu ja jaloissa alppikengät, sillä tarkoitus oli samalla totuttaa jalkoja alkutalven jääkiipeilyjuttuja varten.
Ylämäkireeni oli tosi mukavaa ja tuota pitää alkaa harrastaa kyllä useamminkin! Nyt ensimmäisellä kerralla kerkesin tepastella rinteen ylös vain 2½ kertaa kun piti jo alkaa lähtemään. Jospa ensi kerralla olisi vähän paremmin aikaa.


Puolikas vahinko

Viikko sitten torstaina päätin töistä tullessani käydä heittämässä reilun 10km juoksulenkin. Työpäivän vuoksi väsymys oli taas melkoisen kova, mutta syötyäni ihan pikkusen annoksen ruokaa päätin kävästä pyörähtämässä pari kertaa Vimpelinlammen ympäri. Juoksu kulki hieman takkuisesti aluksi ja pidinkin hiljaista vauhtia. Tarkoitus oli tehdä matalasykkeinen rento lenkki. Noh, hommahan karkasi sitten tietenkin lapasesta. Hitaasta vauhdista huolimatta syke oli aika korkealla.
Kun lähdin Vimpelinlammelta parin kierroksen jälkeen juoksentelemaan kotia kohti, alkoi tuntua että tässähän voisi juosta vähän pidemmänkin lenkin. Niimpä päätin jatkaa Sotkamontien vartta jonkin matkaa, tavoitteenani 15km lenkki. No viimeisen vajaan kilometrin matka ennen Sotkamontietä kulkee pehmytpohjaista polkua myöten, jossa oli niin mukava juosta, että päätin tekeväni sen mitä suunnittelin jo viime kesäksi! Juoksen sen pirun puolimaratonin! Ja niimpä siis kipittelin menemään kohti pimenevää iltaa. Matka kulki mukavasti, vaikka lopun asvaltti tuntuikin kovalta ja tympiältä nilkoissa. Loppumatkan muutaman kilometrin loiva ylämäki alkoi tuntua jo hieman ja viimeiset 2 kilometria alkoi olla jo melkoisen raskasta. Eli noin 20km pystyi juoksemaan ilman että homma tuntui raskaalta puurtamiselta, mutta sen jälkeen raskaus tuntuikin sitten ihan kunnolla. Perille kotiovelle pääsin lopulta 22km matkan jälkeen ja olin erittäin tyytyväinen. En aikaan, mutta siihen että ylipäätään todistin itselleni pystyväni juoksemaan tuollaisen matkan. Jee! Tähän topikkiin liittyykin yksi tämänhetkisistä liikuntatavoitteistani... Tai vanha tavoitehan se jo on, mutta päivitettynä!

Puolikas vahinko Sports-Trackerissa
Eilinen 17km juoksulenkki

Retkeilyt

Tätä kirjoitellessa olen juuri lähdössä yönyliretkelle Puolangan Siikavaaralle. Tarkoitus on totutella lisää luonnossa kulkemiseen, maastossa yöpymiseen ja koeajaa jo aiemmin hankkimaani MSR PocketRocket keitintä. Majoituksena toimii jokin alueen monista laavusta. Mukava retkikertomus reitistä ja paljon kuvia löytyy Tunturiunelmia-blogista. Kyseisestä blogista löytyy paljon mukavasti kirjoitettuja ja reilulla määrällä kuvia höystettyjä retkitarinoita. Suosittelen!

Lokakuun aikana tarkoituksenani on käydä tekemässä testiluontoinen retki välillä Ukkohalla-Suomussalmi. Tarkoitus on ottaa selvää kuinka pitkästi valoisan aikana kerkiää taivaltaa raskaamman rinkan kanssa. Ukkohallaan on aikomus hankkiutua perjantai-iltana ja lähteä taivaltamaan lauantaina heti aamun alkaessa kirkastua. Tämän kokeilun myötä alan sitten tehdä päätöksiä lähdenkö suorittamaan erästä suunnittelemaani retkeä Marraskuun alussa. Siitä tarinaa myöhemmin, kunhan suunnitelmat selkiää.

Nyt valmistautumaan retkelle, moikkamoi! :)
- Linon

Syksy 2013 - Viikonloppuretkiä maastoon

Syksyn 2013 harrastusteemaksi näkyy muodostuvan viikonloppuretkeily. Ajan ja rahan puutteen vuoksi retket kauemmas kiipeilypaikoille ovat jääneet, joten olen alkanut katsella aktiviteettia lähempää. Ja mitäs Kainuussa voi tehdä luonnossa? No esimerkiksi retkeillä! Näimpä päätin kokeilla viikonloppuretkeilyä lähimaastoon muunmuassa Jaakko Heikan ja Mark Robertsin blogikirjoitteluiden kannustamana. Samaisten miesten blogeista ja twiiteistä sain myös ajatuksen alkaa miettiä retkikamojen painoa. Kevyemmällä kuormallahan jaksaa paremmin ja pienemmän tilan vievät kamat kulkee kätevämmin. Tästä innostuneena aloitin varustelaihdutuksen tiputtamalla ruoanlaittokamppeiden painoa vajaalla kilolla. Tilasin MSR PocketRocket -polttimen, joten trangian mölhö saa jäädä lyhyiltä retkiltä kokonaan pois. Tällä hetkellä kattilana toimii trangian pienempi kattila, mutta sen tilalle tullenee jossain välissä jokin pienempi ja kenties kevyempikin kattila. Nykyisellään poltin, kattila, kahva, muki ja lusikka painaa 307g, mikä on aika iso muutos vanhasta 1257g:sta. Mutta grammanviilailuni on vielä alkutekijöissään, joten palataampas siihen asiaan myöhemmin. Nyt katsaus mitä syksyn mittaan on viikonloppuretkeilyn merkeissä tullut touhuttua.

Juntusrannan valot Juntusjärven takana

Pitämä (12-13.9.2013):
Ensimmäinen retki: Ensimmäinen yönyliretkeni lähimaastoon tapahtui jo heinäkuussa, kun keksin lähteä telttailemaan Suomussalmen Pitämältä. Lähtö meni aika myöhäiseksi ja pääsinkin starttaamaan vasta joskus klo 20 jälkeen. Tepastelin Pitämänjärven rantaa maisemia kuvaillen ja lapsuuden leikkpaikkoja muistellen. Ylitin Pikku-Pitämän ja ison Pitämän välisen salmen kävelysiltaa myöten ja jatkoin polkua kohti Seitenahvenista. Halusin vähän vaihtelua, joten en kävellyt koko matkaa järvelle perinteistä polkua myöten, vaan vaihdoin vanhalle metsäkoneenuralle jota en ollut aiemmin tepastellut. Ura sivusi järven reilun 50m päässä ja katselin kun rannalla olikin joku kalamies lohta pyytämässä.Ilma oli viilentynyt niin paljon että sai hyvinkin kiskoa uutta Rabin Sawtooth softshell takkia päälle. Istuskellessani Seitenahvenisen taukomajassa katsellen auringon painumista metsän taakse, mietin jäisinkö jo siihen yöksi. Mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa kohti suunnittelemaani määränpäätä; joenrantaa lomakylän harjujen liepeillä.
Rymysin joenrantaa länteen etsiskellen mukavaa telttapaikkaa. Istuskelin tovin aikaa rannassa mäntyä vasten mutustellen eväitä. Mielessä kävi jäisikö nukkumaan ihan taivasalle, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa. Ylitin suoalueen ja pääsin lopulta koko alueen lounaisimpaan niemeen jossa olikin ihan mukavan oloinen paikka. Pistin teltan pystyyn ja aloin koisimaan. Hitaasti tepastellessa, maisemia katsellessa ja eväitä mutustellessa olikin mennyt myöhään ja kello oli hyvinkin yli puolenyön.

Seuraavana päivänä heräilin ja kokkailin sapuskaa. Pötköttelin teltassa kaikessa rauhassa, kunnes kuuma ilma pakotti jatkamaan matkaa. Suunnistellessani kohti tutumpia mastoja ja Akonvaaran hiihtolatuja alkoi taivaalta tulla pientä tihkua. Sade ei kuitenkaan yltynyt ja pikku tihku vain virkisti "jostain syystä" hieman huteraa oloa. :p

Kelluva sauna Pitämänjärvellä

Pitämänjärveä

Seitenahvenisen taukotuvalla

Telttapaikka

Aamupäiväpala tulella

Jumalissärkkä (6-7.9.2013):
Seuraavana retkikohteena oli jo viime talvelta tuttu yöpaikka: Jumalissärkän laavu. Saavuin perjantaina töiden jälkeen Jumaliskylälle isän luokse, josta lähdin tepastelemaan tietä myöten kohti polun alkua. Otin varalta mukaan vähän halkoja, sillä huhu tiesi kertoa paikalla aiemmin päivällä käyneen koululaisryhmän, eikä laavulla ollut ollut ennestäänkään kovin paljoa puita. Matkan ensimmäinen parikilometrinen kulkee soratietä pitkin ennen metsään sukeltamista. Matkalla ylitin myös pienen Jumalisjoen. Tällaisia pikku virtoja olisi mukava tutkia packraftilla, sillä rannat ovat niin ryteikköisiä ettei sinne kehtaa jalkaisin pakkautua.

Laavulle päästessäni alkoi ilta hämärtyä ja nuotion virittelyyn sai ryhtyä samontein, sekä makkaranpaiston, että valon takia. Halot alkoivat olla aika vähissä, mutta ei tuonne olis vielä tarvinut sentään omia kuskata. Vaan eipä nuo paljoa painaneet. Vieraskirjan mukaan koululaiset eivät olleet laavulla käyneetkään, lienevätkö vaan painaneet tukka putkella ohi kohti särkkää ja sen maisemia.
Ilta meni mukavasti makkaraa paistellessa, virvokkeita nauttiessa ja hiljaisuutta kuunnellessa. Lopulta painuin pitkälleen lueskelemaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräilin taas kaikessa rauhassa ja pötköttelin kirjaa lukien hyvän tovin ennen paluumatkalle lähtöä.

Jumalisjoki

Jumalissärkän laavu

Iltainen Saarilampi

Makuupussiko tulessa!

Aamupäiväistä metsää

Hämeaho (7-8.9.2013):
Heti samana päivänä Jumalissärkältä saavuttuani suuntasin auton keulan kohti pohjoista ja Juntusrantaa. Lehtovaaralta lähdin tepastelemaan Lehtovaarantietä länteen kohti Kuisman risteystä, josta Itärajan retkeilyreitti poikkea maastoon. Ensimmäiset kolmisen kilometria oli aikamoista suoryteikköä, mutta kartan perusteella tiesin mukavamman maaston koittavan. Matkalle mahtui niin nurmettunutta ja vanhaa palaneen talon pihaa, hakkuuaukkoa, laajaa suota, kuin vanhaa kuusimetsää runsaine naavapartoineen. Välillä auringon mennessä pilveen muuttui kuusimetsä melkoisen synkännäköiseksikin. Tällaisessa synkässä kuusikossa onnistuin eksymään reitiltäkin. Olin kuullut ennakkoon varoituksen, että jossakin vaiheessa reitti ja polku erkanevat hämäävästi ja näinhän minäkin pölhöttelin tyytyväisenä polkua pitkin, kunnes yhtäkkiä huomasin sinisten reittimerkkien puuttuneen jo jonkin aikaa. Eipä siis muuta ku takaisinpäin ja etsimään risteystä. Erkaneva polku on tosiaan hyvin heikosti havaittava, mutta muutaman metrin päästä se jatkuu taas hyvänä.

Viimeiset muutamat kilometrit polku kulkee rajavyöhykkeen reunaa ja polulla saakin olla valppaana, ettei puolukoiden perässä kirmaa polulta liian kauas itäänpäin ja mene vahingossa kielletylle alueelle. Rajavyöhyke kulkee kumpuilevaa maastoa, missä pienet kangaskummut ja suojuotit vaihtelevat. Eräs tällainen kangasosuus on nimeltänsä mielenkiintoinen Kalmokangas. Mistä lie nimensä saanut, mutta eipä tuolla kankaalla onneksi kävellyt kalmoja vastaan näin päiväsaikaan, miten lie öisin?! Synkän näköisiä pilviä alkoi kertyä taivaalle viimeisen kilometrin matkan aikana ja kiristinkin hieman tahtia, että pääsisin majan turvaan ennen mahdollista sadetta. Perille majalle pääsin jälleen juuri hämärän alkaessa levitä metsään. Maja ja sen ympäristö ovat oikein mukavan näköistä ja majan vieressä on pieni jyrkkärantainen erämaalampi, johon menee pitkokset ja portaat suoraan lampeen. Eli uimassa käynti olisi helppoa, mikäli kylpeä mielisi.

Pistin taas ensitöikseni nuotion tulille ja aloin makkaranpaistelutouhuihin. Yllätyksekseni huomasin että täälläkin toimii 3g-verkko! Ilta menikin makkaraa paistellessa, kännykkää räpläillessä ja vieraskirjaa selaillessa. Ennen nukkumaanmenoa käytin vielä pienen tulen kaminassa, sillä sisällä tuntui vähän vilpoisalta. Lämpö kuitenkin herätti piilossa pysyneet kärpäset, joita majassa tuntuikin olevan iha laumallinen. Jouduin metsästämään tovin aikaa näitä pörriäisiä ennen nukkumaan menoa.

Aamupäivä meni taas samaan tyyliin kuin edellinen aamu laavulla. Lueskelua kaikessa rauhassa ennen paluumatkalle lähtöä. Pois kävellessä vasten paistava aurinko lämmitti hyvin ja t-paidassa sai hikoilla. Melkoinen Syyskuu! Matkoihin meni kumpaankin suuntaan aikalailla kaksi tuntia, eli matkavauhti oli nelisen kilometria tunnissa.

Kuisman vanha talo. Huonoksi on menny

Naavaa

Soista maastoa matkalla Hämeahoon

Polku kulkee rajavyöhykettä seuraillen. Kalmokangas.

Hämeahon tupa

Ilta nimettömän pikku lammen rannassa tuvan takana

Lämmin ja aurinkoinen aamupäivä

Martinselkonen (14.9.2013):
Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli suvun perinteinen syysvaellus, joka tänä syksynä suuntautui Martinselkoseen. Aamulla vietiin pari autoa odottelemaan Pirttivaaran lähelle Porrasahon parkkipaikalle, jossa polku yhtyy tiehen. Tämän jälkeen koko yhdeksänhenkinen seurueemme suuntasi kohti luonnonsuojelualueen toisella puolella olevaa Taivalvaaraa, josta vaelluspolkumme alkoi. Sää oli syksyisen oloinen, mutta aamuinen vesisade loppui juuri ennen lähtöä, joten kuoritakki sai pysyä repussa. Matkassani oli yöpymisvermeet, sekä uusi keittosysteemini, sillä tarkoituksenani oli käpytellä porukan mukana Porrasahoon, josta muiden noustessa autoon minä kääntyisin takaisin Teerilammelle jossa yöpyisin ja tepastelisin sunnuntaina Lehtovaaralle. Olin ottanut varalta mukaan myös teltan, sillä epäilin juuri edellisellä viikolla alkaneen maalinnunmehtuun vetävän paikalle metsästäjiä. Tämä luulo osoittautuikin oikeaksi, sillä lähtöpaikallamme oli asuntoauto, sekä yksi henkilöauto jossa metsästäjiä. Paikalla oli myös rajavartioston miehiä tarkistamassa metsästyslupia. Eli suoranainen ruuhka erämaaparkkiksella!

Matka sujui mukavasti syksyisen erämaan kauneutta katsellen ja niitä näitä jutellen. Matkalla vastaan tuli myös pari metsämiestä pystykorvan kanssa ja pysähdyimme vaihtamaan sanasen. Ensimmäisen tauon pidimme Juoksutuksenahon nuotiopaikalla jossa söimme vähän eväitä ja joimme kupposet teetä. Teetauon jälkeen jatkoimme tepastelua halki soiden ja kankaiden. Välillä pysähdyimme kuvailemaan luonnon nähtävyyksiä ja ihan vaan katselemaan maisemia, sekä kuuntelemaan tarinoita menneiltä ajoilta näillä selkosilla.

Teerilammen kämpille päästyämme aloimme paistella makkaraa ja keitellä kahvia. Majassa oli muutama rinkka, joten arvioni metsästäjien läsnäolosta selkosilla osui aivan oikeaan. Paikka on oikein mukava ja maja suorastaan houkuttelee yöpymään. Onhan se aika luksustupa kerrossänkyineen ja valmiine patjoineen!
Syötyämme eväät ja juotuamme muutaman pannullinen kahvia aloimme viimeisen kolmanneksen matkasta kohti Porrasahoa. Matkalla aloin miettiä palaisinko sittenkään enää Teerilammelle, vai menisikö muun seurueen mukana saunomaan ja syömään. Varattuun tupaan pakkautuminen ei oikein houkutellut, eikä oikeastaan telttailu tuvan pihassakaan, joten pähkäiltyäni asiaa loppumatkan päätin lähteä saunomaan. Kyllähän sitä kerkiää yöpyä Teerilammella toistekkin.

Tämä Martinselkosen polku on tosi mukava kävellä. Maasto on mukavaa erämaata metsineen ja soineen, joiden pitkoksista osa on tosin aika huonossa kunnossa, joten ihan lenkkareissa ettei välttämättä kannata reitille lähteä. Tänne saatan palata vielä myöhemmin tänä vuonna, sikäli mikäli tulevaisuudensuunnitelmat toteutuvat...

Syksyinen silta

Martinselkosen poluilla

Kelon kylyki

Suomaisemaa

Suolta lirisevä puro

Teerilammen tupa

Teerilammen rannalla

Kuusimaisemaa

Kanto on saanut sammallakin

 - Linon