Kesän 2013 touhuilut - Norja

Kah, syksy näkyy tulleen tänä vuonna todella nopeasti. Minne se kesä oikein hävisi? Vaikka lämpötilojen puolesta tuntuu vielä hyvinkin kesältä, niin ruska kertoo kyllä omaa tarinaansa talven lähestymisestä. Kesä on mennyt työharjottelussa, eikä harrastuksiin ole ollut sen kummemmin aikaa, rahaa kuin jaksamistakaan. 10h päivät (työmatkoineen) aikaisine herätyksineen ovat aiheuttaneet sen, ettei iltaisin ole riittänyt jaksamista liikuntaan. Kirjoja on sensijaan tullut luettua kesän aikana ainakin parisenkymmentä. Viikonloppuisin on haluttanut vaan levähtää ja nukkua kunnolla, joten kiipeilyreissujakaan ei ole tullut tehtyä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Ainoaksi kunnon reissuksi tänä kesänä Jotunheimenin lisäksi jäi toinen Norjan reissu, jonka kävin porukoiden kanssa heinäkuun lopussa. Tässä pieni kertomus kyseisestä retkestä:

Hanshellerenin luola

Ajelimme asuntoautolla Haaparannan kautta Ruotsin yli Norjan puolelle jossa suunnistimme mahtavaan Flatangeriin. Tämä on kyllä ehdottomasti hienoin kalliokiipeilypaikka missä olen koskaan käynyt! Ja tämähetkisten kokemusteni mukaan väitän sen olevan pohjoismaiden paras! Reittejä löytyy viime kesäisen topokirjan mukaan 160 ja uusia tulee jatkuvasti. Helpoimmat reitit ovat nelosia ja vaikein 9b+, joten jokaiselle löytyy kyllä jotain. Meidän ollessa paikalla oli siellä myös muunmuassa Adam Ondra joka puuhasteli uusien ~9b-tasoisten reittien pulttailun parissa.
Olin opettanut isälle varmistamista, joten saatoin käydä kiipimässä muutamat nelosen reitit, että saa edes vähän tuntumaa kiveen. Flatangeriin on kyllä pakko päästä joskus ihan kiipeilyporukalla!

Huomautus luolan koosta: kuvat ei kerro yhtään mitään. Se on aivan valtavan kokoinen!

Strømin tila, jossa voi majoittua maksua vasten. Taustalla helpompia sporttikallioita

Trädikallioita

Luolan suu. Adam Ondra kumppaneineen reitinteossa

Luolan sivun massiivista seinää. Huomaa kuvan alalaidan kiipeilijät

Turisti luolassa

Flatangerin jälkeen suuntasimme etelään Trondheimiin, jonne matkalla piipahdimme myös Hellissä, jossa sijaitsee myös erinomainen sporttikallio. Pohjoismaiden ainut kiipeilykallio, joka on konglomeraattia. Olipas hieman outoa ja vaikeaa kiivetä tällaista reikäistä kalliota! Poketteja oli paljon, mutta niiden käyttäminen tuntui hyvin oudolta. Vaatisivat hieman totuttelua. Kyllä tässäkin paikassa tekisi mieli käydä paremmalla ajalla ja parempikuntoisena!

Hellin konglomeraatin muotoja

Trondheimistä jatkoimme matkaa kohti mahtavaa Geirangerin vuonoa ja Jotunheimenin kansallispuistoa. Matkalle sattui hienoja vuori- ja vuonomaisemia, kuten vuoriston ylitys Trollstigeniä myöten.

Kohti Trollstigeniä

Vihreitä jokia ja jylhiä nyppylöitä

Tuonne ylös Trollstigen kiemurtelee

Ja näkymää alas laaksoon josta tultiin

Komia vesiputous

Serpentiiniä

Vesiputous eri suunnasta

Geirangerin vuono

Geirangerista ajelimme Jotunheimenin kansallispuiston reunamille Lomin kylään. Sää muuttui sateiseksi ja sumuiseksi joten päätimme jättää Jotunheimenin sen tarkemmin tutkimatta ja lähdimme köröttelemään Norjan ja Ruotsin halki Sundsvalliin, josta ajelimme Ruotsin rannikkoa Haaparantaan ja kotiin.

Paljon tuli kilometreja ja paljon hienoja maisemia!