Kajaani Street Run - ensikertalaisen puolimaratonkokemus

Lauantaina 17.5. heräsin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä. Iltapäivällä olisi ohjelmassa ensimmäinen virallinen juoksukisani. Omegawave mittaus näytti täydellistä kuntoa! Syke oli hieman koholla, varmaan jännityksen vuoksi. Olin  jännittänyt kisaa aika paljon jo edeltävällä viikolla. Aina juoksun tullessa mieleen hiipi kevyt jännittyneisyys mieleen ja kutkutus vatsanpohjaan. Mieleen pulpahteli kysymyksiä; Jaksanko juosta? Olenko taas asettanut liian kovia tavoitteita? Syönkö/juonko oikein, vai pitääkö kesken juoksun rynnätä puskaan/vessaan? Alkaako penikat vaivaamaan niin kovasti, etten voi juosta loppuun asti?

Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni ennen kisaa. Kisaa edeltävät pari kevyttä juoksulenkkiä tuntuivat hyviltä, eikä uusien Zeropointin kompressiosäärystinten myötä penikatkaan pahemmin vaivanneet. Uskoin kuitenkin, että penikat voivat alkaa vaivata kovemmassa menossa kisassa. Juomis ja syömis asiat huoletti, sillä minulla on usein pidemmillä lenkillä käydessä käynyt niin, että ennen lenkkiä juoma vesi tahtoo ajattaa pusikon puolelle kesken lenkin. Tämän vuoksi kisaa ennen tuli juotua hieman varovaisesti. Liian varovasti, kuten kävi myöhemmin ilmi.

Yön "aktiivisuus" Polar Loopilla mitattuna

Unen määrä ihan sopiva minulle :)

Omegawave kertoo minun olevan
VALMIS!

Koska startti oli vasta klo 15, ei pelkkä aamupalapuuro mustikoiden kanssa riittänyt ravinnoksi. Puolen päivän aikaan tein kevyen lounaan johon kuului jauhelihaa, makaroonia ja wokkivihanneksia. Tämän ruoan tiesin toimivan itselle hyvin, eikä turvotustakaan pitäisi tulla. Syömisten suhteen kaikki menikin suunnitelman mukaan. Muuten alkupäivä meni lepäillessä ja voimia kerätessä.

Kisapaikalle saavuin noin 13:45, sillä osallistujamateriaalit piti noutaa ennen kello kahta. Ulkona oli tosi lämmin, olihan kevään ylivoimaisesti lämpimin päivä ja mittari pyörikin kahdenkymmenen asteen hujakoissa. Kisapaikalta ei sattunut silmään infoissa mainittua juomapaikkaa ja koska luulin juotavaa löytyvän, en ollut ottanut omaa juomapulloa mukaan. Lähdimme siis käymään kävelemässä keskustassa kun aikaa oli. Kaupasta ostin lähdevettä ja Fazerin Sininen -suklaapatukan. Jokin energiajuoma kävi myös mielessä, mutta päätin tyytyä veteen, ettei vahingossakaan mene pakki sekaisin tässä vaiheessa. Näiden eväiden voimin palasimme lähtöpaikalle ja olikin aika lähteä verryttelemään. Kisapaikan suuntaan kävellessä jalat alkoivat tuntua oudosti ihan voimattomilta. Ilmeisesti jännitys sai aikaan tällaisen tuntemuksen, sillä se hävisi lämmittelyjuoksulle lähtiessä. Verrytellessä askel tuntui kevyeltä ja jalat hyviltä. Zeropointit olivat tukemassa pohkeita, eikä penikoissa tuntunut mitään oireita kivusta.

10min lähtöön, jänskättää!

Noin vartti ennen lähtöä siirryin lähemmäs lähtöpaikkaa. Jännitys oli aika kova. Hetki ennen lähtökarsinaan siirtymistä kytkin sykemittarin Polar Loopiin ja jännitys selkeästi vaikutti, sillä paikallaan seisoessakin sykkeet pyörivät jo 140-150 paikkeilla! Ensikerta, jännittäähän se, etenkin kun on minun lailla altis jännittämään vähän kaikkea. :) En mennyt ihan kärkiporukkaan, sillä arvelin siellä olevan kuitenkin niin kovasti juoksevaa sakkia, että pyörisin vain muiden haitolla. Olihan samassa lähdössä sekä 5km, 10km, että puolimaratonin lähtijät.

Ja niin lähtö tapahtui. Alussa oli ruuhkaa, mutta huomasin edessäni olevan lopultakin melko paljon hitaita juoksijoita. Ensimmäiset 400m menivät aikalailla muita ohitellessa. Väkijoukon imussa tuli  juostua aika kovaa vauhtia. Katselin laina-Garminista vauhtia ja se oli selkeästi nopeampaa kuin olin suunnitellut. Olin suunnitellut juoksevani ensimmäisen kierroksen hieman alle 4:50 min/km vauhtia, mutta niin vain ensikertalainen jäi tapahtuman huumassa kovempien peesiin, enkä malttanut hidastella. Katsoin heti muutaman sadan metrin jälkeen sykkeitä Polar Loopista, joka näytti sykkeen olevan 186! Hämmästyin, sillä en tuntenut olevani ollenkaan rasittunut ja pystyin juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Vilkuilin aina välistä Looppia, sillä ajattelin sen routineen, niin niikuin Polar Beat -puhelinsovellus usein tekee, eli jumittaa sykkeen tiettyyn arvoon vaikka todellisuus olisi aivan muuta. Jumissa Loop ei kuitenkaan ollut, sillä sykkeet vaihtelivat noin 175 ja 185 välillä.

Vauhti tuntui kovasta sykkeestä huolimatta kuitenkin hyvältä ja tuttu juoksija sattui kohdalle, niin juostiin eka kierros samaa matkaa. Raatihuoneentorilla oli ensimmäinen juomapaikka, joka tulikin tarpeeseen. Suu tuntui kuivalta. Kiireissään en malttanut juoda kunnolla, otin vaan vauhdista mukin urheilujuomaa, pari kulausta juostessa ja muki roskiin. Muovimukista olikin yllättävän hankala juoda juostessa. Puolet mehusta meni pitkin naamoja. Noh, onneksi seuraava juomapaikka oli vain 2km päässä lähtöpaikalla.

Toinen kierros alkamassa, vielä jaksaa. Tästä lähtien mentiin yksin.

Toisella juomapaikalla otin sekä urheilujuomaa, että vettä. Vettä siksi, koska urheilujuomasta jäi paha maku suuhun ekalla juomapisteellä. Taas molemmista pari ryyppyä ja mukit mäkeen. Juoksuseura jäi juomaan kunnolla minun kiirehtiessä, joten toiselle kierrokselle meninkin yksin. Väliaika ekan kierroksen jälkeen oli hyvä ja olin tyytyväinen vauhtiini. Lähtöpaikalla oli myös kannustusta ja tsemppi piristi huimasti, kiitos! :) Toisen kierroksen menin aikalailla saman tuntoista vauhtia, mutta yksin juostessa homma ei ollut enää lähellekkään niin jännittävää. Aina välillä reitin varrella oli katsojia, mutta muuten sai juoksennella omikseen. Reitin musiikkipisteissä oli välillä mukavaa musiikkia ja sitä jäikin mielessä hyräilemään. Toisen kierroksen juomapisteet meninkin jo hieman rauhallisemmin, että saisin juotua paremmin. Yhä kuitenkin turhan hätäisesti, vaikka nyt pysähdyin kävelemään ihan juomisen ajaksi. Toisen kierroksen lopussa juoksu alkoi tuntua jo hieman raskaalta.

Kolmannelle kierrokselle oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus nostaa vauhtia. Noh, suunnitelmaa kovemman alkuvauhdin myötä kolmannelle kierrokselle lähtiessä tuntui siltä että tässä ei tosiaankaan lisätä vauhtia. Juoksu tuntui sen sijaan jo aika raskaalta, tsempin myötä kierrokselle ja jaksoihan tuon, vaikka vauhti pääsi jo välillä hiipumaan.

Neljännelle kierrokselle lähtiessä olo oli jo tosissaan väsynyt ja heti alussa tuntui jo että kävelyyn siirtyminen houkuttaa kovasti. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin juoksemista ajatellen aina kohteeksi jonkun näkyvän pisteen johon asti piti päästä. Niin matka hiljokseen eteni. Yritin pitää mielessä lukemaani tutkimusta, että pitkän matkan juoksussa uupumus ja vastaan tuleva  niin sanottu "seinä" milloin voimat tuntuvat loppuvan kokonaan, on oikeasti vain juoksijan pään sisässä. Aivojen ovela huijaus säästää kehoa kovalta rasitukselta. Eli oikeasti voimia ja energiareserviä kehossa riittäisi, mutta aivot valehtelevat voimien olevan lopussa. Näimpä pidin tämän mielessä, enkä vaihtanut kävelyksi, vaikka etenkin viimeisillä kahdella kilometrilla tuntui ettei jaksa juosta enää yhtään! Viimeisellä kierroksella alkoi myös tulla vilunväreitä ja palelun tunnetta, vaikka lämpötilaa oli parisen kymmentä astetta ja aurinko paistoi. En tuolloin sitä väsyneenä älynnyt, mutta nestehukkahan se pisti palelemaan. Viimeisellä kierroksella tuntui välillä, etenkin mutkissa hieman, niinkuin oikean jalan lonkankoukistaja yrittäisi kramppailla. Olisi pitänyt juoda urheilujuomaa jo ennen juoksua!

Laina-Garmin näytti aika tarkkaa dataa. Matka heitti vain 50m, aika sekunnin.

Viimeisen juomapaikan jälkeiset 2km oli suunnitelmissa yrittää kiristää vauhtia edelleen, mutta haaveeksi jäi. Hetken aikaa sain pidettyä kovempaa vauhtia, mutta sitten oli pakko hidastaa. Kylkeen alkoi pistää hieman, ei kuitenkaan onneksi kovin pahasti. Viimeisessä ylämäessä ohitseni juoksi loppukiriin mies jonka olin itse ohittanut noin kilometria aiemmin. Siitä sain vielä hieman puhtia kiristää viimeiselle kymmenelle metrille ja tulin puolisen metriä tätä ohittanutta jäljessä maaliin. Molemmille kirjattiin sama aika, 1:41:09, mutta minulle huonompi sijoitus (16/50), mikä ihan oikein olikin, kun jäljessä olin. Maaliin tullessa mielessä ei edes käynyt ajatus siitä, että pitäisi parantaa omaa sijoitusta. Ainut mikä viimeisellä kilometrilla pyöri mielessä, tavoiteajan kuluessa umpeen, oli jaksaa ylipäätään juosta maaliin asti.

Tulokset

Maaliin tultua oli pakko nojailla hetken aikaa tolppaan, sillä tuntui että taju lähtee. Hetken voimia kerättyäni jatkoin huoltopisteelle josta urheilujuomaa, vettä, rusinoita ja suolakurkkuja mukaan. Evästä ja juotavaa piti hakea vielä lisääkin. Nörtti kun olen, niin heti kamppeeni saatuani piti alkaa kännykällä vastailemaan online tuloksia seuranneiden onnitteluihin. :) Olo oli mukava, mutta hyvin väsynyt. Jalat tuntui olevan melkoisen jumissa! Lämpimästä säästä huolimatta piti vetäistä takki päälle autolle kävelyn ajaksi.

Kisan jälkeen noin 5 mukia nestetä juotuani kävin puntarilla, joka näytti edelleen -2,1kg ennen kisaa ottamaani punnitukseen! Hieman vajausta joo. Väsyneenä en kuitenkaan älynnyt alkaa tankkaamaan sen enempää, kun ei janottanutkaan. Fiksuna kaverina vaan saunaan ja saunan päälle olut. Tästäpä ei tarvinut odottaakkaan kuin noin tunnin verran, niin iski sellainen huonous päälle, että vessassa päivystämisen jälkeen tärisin peiton alla palelemassa. Vaakatasoon oli pakko heittäytyä, sillä seisoessa tai istuessa tuntui että taju menee. Urheilujuomaa ja suolakeksejä peiton alla syötyäni alkoi oloni palautua hiljalleen normaaliksi ja pystyin jopa syömään yhdeksän jälkeen illalla grillilihaa. Yöunen jälkeen olo oli jo hyvä, lukuunottamatta reisien lihaskipua, jonka palautuminen vaati useamman päivän.

Omegawave näyttää punasta juoksun jälkeen.
Olo oli kyllä aika punainen myös.

Omegawaven mittaustulokset seuraavana aamuna.
Lenkillehän se ajattaisi... (en mennyt)

Sykkeet kisassa olivat jotain minulle outoa. Jännityskö aiheutti sen, että heti alusta sykkeet paukahti maksimialueelle ja pysyi siellä. Rasitus ei kuitenkaan tuntunut pahalta ja ekalla kierroksella tulikin juteltua välillä juoksun aikana. Keskisyke 182 on kuitenkin kohtuu paljon 1h 41min ajaksi. Käsittääkseni puolimaratonitkin juostaan yleensä vk-alueilla, kokeneemmat korjatkaa jos olen väärässä.
Näillä sykkeillä ei ihme että Omegawave näytti juoksun jälkeen punaista sydän- ja verenkiertojärjestelmän tilaksi. Mutta seuraavana päivänä tilanne oli jo palautunut miltei normaaliksi. Eli ei pumppu ainakaan tarvi pitkää lepoa tämmöisen suorituksen jälkeen, lihasten suhteen tilanne on taas aivan toinen.

Sykekäyrä. Ylälaidan overall-tietoihin puukotettu aika ja matka käsin. Alalaidassa juoksuajan keskisyke. Hirviää revittelyä!

Kilometrinopeudet. Kohtalaisen tasavauhtisesti on menty, mutta hidastuva trendi näkyy, etenkin loppua kohti.

Mitä tästä opin:

- Nesteytys! Sekä ennen, aikana, että jälkeen selvästi enempi nestettä.
- Pelkän veden sijaan myös urheilujuomaa ennen ja jälkeen kisan.
- Tarkempi totuttautuminen kisavauhtiin antaa varmuutta vauhdista ennen h-hetkeä.
- Juoksun aikana vaatii malttia pysyä suunnitelmassa, vaikka muut menee kuinka kovaa ohi.
- Zeropointin kompressiosäärystimet ovat aivan huikeat kamppeet! Koko kevättalven ja kevään juostessa vaivannut penikkatauti loisti poissaolollaan! Suosittelen lämpimästi kompressiosäärystimiä penikkataudista kärsiville, sekä juoksun aikana, että palautumista nopeuttamaan. Juoksun jälkeen oli muutaman päivän ajan reidet melkoisen kipeät, mutta pohkeissa ei ollut yhtään mitään ongelmaa. Luulenpa siis säärystinten auttaneen palautumiseenkin.

Kompressiokamoista innostuneena tulikin sitten tilattua yli 50 % alennuksessa olleet 2XU kompressiotrikoot. Saa nähdä tuovatko nämä lisää suorituskykyä :)

Tavoitteeni alittaa 1:40:00 ei toteutunut, mutta voitin itseni parantamalla aiempaa aikaa ja selviämällä maaliin ensimmäisessä juoksukisassani!


Jatko:

Seuraava koitos onkin heinäkuun lopulla oleva Kuhmo Maraton, jonka puolimaratonille asetan kaksi tavoitetta. Ensimmäinen ja pääasiallinen tavoitteeni on alittaa tuo 1:40:00. Toinen, kovempi tavoite, mikäli homma menee nappiin ja juoksu kulkee, olisi saavuttaa 1:35:00.
Kuukausi Kuhmosta eteenpäin, on ohjelmassa minun kesän 2014 päätapahtuma, Raatteen Maraton Suomussalmella, jossa juoksen täysmaratonin. Sen vuoksi tänään alkaneessa uudessa treenisyklissä pidennänkin hieman pitkiä rauhallisia pk-lenkkejä, sekä teen kesäkuun lopussa yhden reilusti pidemmän, noin 32-35km lenkin. Tällä kertaa aion myös totuttautua paremmin juoksemaan aiottua tavoitevauhtia.

Kuten jatkosuunnitelmista huomaa, into kestävyysurheiluun ei todellakaan hiipunut ensimmäisessä juoksukisassani! Sen sijaan haaveita ja suunnitelmia on jo lajirepertuaarin laajentamisenkin suuntaan! ;)

Kolmannella kierroksella askel painaa jo

- Juha

Viisi aamua puolimaratoniin

Enää viisi aamua Kajaani Street Runiin ja puolimaratonkoetukseen. Sitten nähdään onko kolmen kuukauden treenaaminen tuonut edistystä juoksukuntoon. Luulisin että on, sillä juoksumäärät ennen harjottelun alottamista on olleet niin vähäiset. Mutta kohta se selviää. Treenit eivät ole menneet niin hyvin kuin olisin halunnut ja nyt viimeiset muutama viikko on tuntunut lenkillä käydessä että vauhti on tippunut tosi huonoksi... Sunnuntain viimeinen, kevyehkö, vk-lenkki antoi tosin luottoa, sillä testailin 20min vk-vedon aikana suunniteltuja kisanopeuksia ja vauhdit tuntui ainakin noin lyhyen aikaa juostuna hyvältä.

Penikat vaivaavat edelleen mikäli yrittää juosta niin paljon kuin ohjelmaan kuuluisi, mutta sen kanssa on vaan pärjättävä. Kävin viikonloppuna ostamassa kompressiosäärystimet, josko ne toisi helpotusta.

Tämän hetken sääennuste lupaa lauantaille auringonpaistetta ja jopa 17 astetta lämmintä. Tämä tuo omat muutoksensa totuttuun juoksemiseen, sillä ilman takkia en saa kännykkää mukaan, enkä näinollen voi seurata tuttuun tapaan vauhtia. Pitänee hankkia jostakin lainaksi rannekello jossa on ajastin, että voi seurata kilometrivauhtia ja pysyä vauhtisuunnitelmassa. Harmi, ettei Polar saanut ennakkotilaamaani V800 sykemittariaan markkinoille ennen kisaa.

Juoksuun valmistautuminen on pitänyt sisällään reitin tutkailua, vauhtisuunnitelman tekoa, urheilujuoman testaamista (ei ainakaan 50% seoksella mene maha sekasin) ja muuta turhaa stressaamista. Tänään olisi viimeinen päivä ilmoittautua mukaan ennen hinnan pompsahtamista. Pitänee lyödä ilmottautuminen sisään ja toivoa, ettei tässä enää sairastu ja sen takia menetä ilmottautumismaksua.

Juoksustatsit aikaväliltä 17.2. - 12.5.  

Treenikerrat: 32  

Aika: 35h 42min 

Matka: 375,4 km 

Energia: 25245 kcal

Jäljellä enää kaksi puolen tunnin kevyttä lenkkiä ja kisa.

-Juha

Kuukausi juoksuun!

Enää tasan kuukausi juoksuun! Alkaa tulla jo hieman paineita. Pitikin mennä uhoamaan sosiaalisessa mediassa juoksevansa tavoitteellisesti sen puolikkaan ja rohjeta arvailla jotain yltiöoptimistisia aikatavoitteita! Kaikenlaisia epäkainuulaisia hairahduksia sitä sattuu. Perus kainuulainenhan olisi sanonut tavoitteellisesta juoksemisesta että "mitäpä se hyvejää" tai "tuskimpa tuota maaliin jaksaa kuitenkaa". Päätin kuitenkin yrittää olla erilainen nuori ja lähdin optimistisella asenteella liikenteeseen. Tässäpä raporttia miltä nyt tuntuu:

Kahden kuukauden reenaamisen ja tällä ajalla vain kahden täydellisesti ohjelman mukaan menneen treeniviikon jälkeen olen niin sanotusti palannut maan pinnalle. Totuus omasta kunnosta ja valmiudesta oikeaan treenaamiseen kävi ilmeiseksi aika pian. Ensin kahden flunssan rikkoman reeniviikon jälkeen sai tehtyä ensimmäisen kokonaisen ohjelmanmukaisen reeniviikon ja toteamus: jalat ei kestä. Aikaisin tullut kevät ja sulat jalkakäytävät alkoivat käydä kovasti sääriin. Mikäs muukaan sieltä nosti päätään kuin vanha kunnon intistä kavereilta tuttu penikkatauti säärissä. Eli juoksuaskeleet kovalla alustalla tuntuvat kipeästi säärissä. Lepo, venyttely, hieronta ja suihkussa tehty kylmä/kuuma -hoito auttaa asiaan ja ongelmasta pääsee eroon.... kunnes vetää taas ohjelmanmukaisen reeniviikon, jonka jälkeen tilanne on taas sama. Venyttely ei ole koskaan ollut oikein minun juttu, mutta tämä "projekti" on osoittanut, että selkeästi pitäisi olla. Ilman kunnollista huoltoa paikat ei kestä. Näinpä reeni on ollut aika pitkälti vuorottelua kevyiden ja "melkein kunnollisten" viikkojen välistä. Eli treeni olisi pitänyt aloittaa noin puoli vuotta aiemmin ja nostaen treenimääriä hyvin varovaisesti sellaiselle tasolle, että voi alkaa oikean kunnon treenin. Nyt mentiin taas minulle tyypilliseen "nollasta sataan" tyylillä. Eli yritettiin hypätä suoraan treeniohjelmaan ilman kunnollista totuttelua juoksuun.

Noh, näillä mennään. Ensi viikko on kokonaan taukoa juoksusta, sillä lähden lappiin viettämään hiihtolomaa! Koulun hiihtolomaviikolla Maaliskuun alussa Kajaanissa oli jo niin paskat kelit, ettei laduille päässyt ollenkaan, joten nyt täällä ollessa jo melkein kesän, on lähdettävä lappiin asti viettämään kunnon hiihtolomaa! Tämä ei tosin haittaa minua laisinkaan! Lappi! <3 Ja tuskin kunto tuolla lomalla ainakaa alaspäin voi mennä, eli siinä mielessä juoksu ei kärsi, vaikkei lajikohtaista treeniä tulekkaan.

Päivitetty tavoite Kajaani Street Runiin on kuitenkin se, että jos ylipäätään jaksaisin lyllertää maaliin puolimaratonilta ja sangen tyytyväinen olisin jos pääsisin edes ennen treenin aloitusta kellottamaani 1h 47min aikaan. Saas nähdä kuin käy...

Kahden kuukauden puolimaratontreenit numeroina:
Juoksustatsit aikaväliltä 17.2. - 17.4. 

Treenikerrat: 22 

Aika: 26h 30min 

Matka: 278,1km 

Energia: 19680kcal

PS. Ja toivon tosiaan että ennakkotilaamani Polar V800 gps-sykemittari julkaistaan ja myydään ennen tapahtumaa! Kännykällä treenien seuranta toimii vielä ihan ok satunnaisesti (1-3x/vk) treenaillessa, mutta vähääkää enempi ja etenkin syke/vauhti tietoja seuraten kännykän kaivelu taskusta on kyllä semmosta paskaa, että huh huh...

Drytoolingia Kajaanissa

Eilen tuli kokeiltua taas yhtä uutta kiipeilyn osa-aluetta, nimittäin Drytoolingia. Suuntasimme Tuomaksen kanssa Kajaanin lähikalliolle, Rokalle, kopasemaan miltä moinen touhu tuntuu. Tuomaksella oli ennestään pikkuisen mixtakokemusta jääreitiltä Storalta ja minä olin sen verran että joskus astunu raudoilla kiven päälle Korolla. Joten untuvikkoja olimme molemmat.

Rokka. Kuva: Tuomas Lahti

Kallio oli kohtuu kuiva, eikä jäätäkään ollut kuin iha pari pientä nokaretta, joista nyt ei valitsemallemme linjalle mitään iloa ollut. Tai no toppi olis ollut, jos sinne asti olis pässyt! :P Lähdin innoissani ensimmäisenä yläköysittelemään. Ennakko-odotukseni oli, ettei se paljon jääkiipeilystä eroa, mutta eroaahan se tietenkin. Aivan täysin. Jääkiipeilyssä hakkujen paikat on aika simppeli löytää. Hyvän näköistä jäätä, anna paukkua! Kalliolla homma käykin sitten täysin kallion muotojen ehdoilla. Eikä muotojen tulkinta ja käyttö ole ollenkaan niikuin perus kalliokiipeilyssä. Pienet halkeamat toimivat hakun paikkoina hyvin, mutta vähänkään slouppaavat otteet eivät käsin kiipeilystä poiketen sitten ollenkaan. Välillä hakun paikkoja sai todellakin hakea ihan pitkän tovin. Ja usein hakut lipsuivat. Jäästä poiketen kivellä hoksasi nopeasti, ettei listalla olevan hakun varassa ole asiaa nousta kovin ylös, tai muuten hakku lipsahtaa.

Tarkkaa hakkuplacementin hakua.

Jalkojen käyttö oli taas tyypillisesti uuden tyylisestä kiipeilystä johtuen ihan yhtä epävarmaa kuin muissakin lajeissa aina aluksi. Raudoilla kivellä kikkaillessa tuntui, ettei luottoa ole ollenkaan. Mutta päivän edetessä luotto löytyi ja jalkoja oppi jo jotenkin käyttämään. Toppiin asti ei tosiaan tällä ensimmäisellä kerralla tarvinut nousta. Voimat loppui ja hyvät hakkuplacementit olivat yläosan osalta hakusessa. Ehkäpä ensikerralla sitten, kun alkupätkä on hallussa ja voimia säästyy paremmin yläosaan. :) Suunnittelimme vähän sellaista, että tätä draikkailua vois alkaa treenaamaan vaikka viikottain. Tähän kun ei säätila juurikaan vaikuta. Alkaa sitä voimaa tulla!

Pikku videopätkä draikkahommista.

Samalla reissulla tuli sitten avattua kalliokiipeilykausi ihan kiipeilytossuillakin. Kivi oli tosi kylmää ja paikoin märkää (etenkin kun olimme kuskanneet jääraudoilla lunta otteille). Lämpötila oli nollan paikkeilla ja loppuajasta alkoi sataa vähän lunta, mutta ei niin paljoa että se olisi häirinnyt. Kausi tuli avattua ja pari vetoa vedettyä kiipeilytossuilla. Tässä, kuten boulderissakin, huomasi tosi hyvin kehityksen viime kesästä. Vaikka sormia piti pysähtyä lämmittelemään moneen kertaan matkalla, ei otteissa roikkuminen ja sormien puhaltelu tuntunut missään vaiheesa raskaalta. Sama reitti viime kesänä oli ilman lämmittelyjäkin huomattavan paljon raskaampi! :) Tämäkin herättää toiveita ensi kesän suhteen!

Köysikauden avausta kiipeilytossuillakin.

- Juha

Boulderikausi auki Kajaanissakin!

Ympäri Suomen on kiirinyt jo pidemmän aikaa huhuja boulderi- ja kalliokiipeilykauden avauksista. Nyt homma saatiin käyntiin Kajaanissakin! Boulderikausi siis auki tällä päivämäärällä 12.3.2014. Vimpelinvaaran kivi on jo hyvässä kunnossa, vaikka paikoin vielä märkä onkin päällä olevan jään sulaessa. Hyvin pystyi kuitenkin hakemaan tuntumaa kiveen ja vähän pohjustamaan kesän projekteja! Odotin kiven olevan kylmä ja julma talven pehmentämille sormille, mutta mitä vielä! Sormia ei alkanut palella missään vaiheessa, eikä ihokaan auennut vaikka odotin karkean kiven tekevän neitseellisistä sorminahoista riekaleita.

Oli aika mahtavaa huomata talven sisäkiipeilyn tuoneen selkeätä kehitystä voimatasoihin ja tekniikaan! Vimpelin kivellä minulla on ollut useimmilla reiteillä ongelmallista saada edes persettä ylös patjalta, mutta nyt tällaisillakin reiteillä hanuri pomppasi ilmaan niin että heilahti! Vaikeat aloitusotteet tuntuivat nyt huomattavasti paremmilta kuin viime-, tai toissakesänä. Ihan mahtavaa! Näimpä uusia mahdollisuuksia projektointiin avautui useita. Alkavalta kaudelta (kunhan se kunnolla alkaa, talvessahan tässä vielä eletään) uskallan toivoa paljon! Toivottavasti vaan tulee hyvä kevät, kesä ja syksy säiden puolesta.

Nyt vaan kovaa treeniä sisällä, sekä ulkona aina säiden salliessa. Toivotaan nyt että aurinkoiset ja lämpimät kelit jatkuvat, vaikka nyt pakkasjaksoa lupaakin tulevaksi! ;)

- Juha

Hieman "raskaampi" viikko

3. juoksuviikko numeroin:

Juoksut: Lkm: 4 Aika: 5h 22min Matka: 56,9 km Energia: 3993 kcal

Kaikki lajit: Lkm: 15 Aika: 15h 33min Matka 73,1 km Energia: 8834 kcal

Viikon aktiivisuus: 1 päivää 11 tuntia aktiivista aikaa seurattu 125603 askelta laskettu 24510 kilokaloria poltettu

Statistiikka by: Polar Beat (Android) + Polar Loop

Juoksutreenini kolmanneksi viikoksi osui koulun hiihtoloma. Tämähän siis tarkoittaa sitä että aikaa harrastamiselle riittää! Niin, aikaa. Harmi ettei keho kestä niin paljon liikuntaa kuin pää tarvitsisi. Tähän tylsyyteen ja tekemisenpuutteeseen alkaa oikeasti  pää levitä... Onneksi parin viikon päästä vaihtuu jakso ja koulua on ainakin kurssimäärän perusteella aika pirusti.

Maanantain pk-lenkki oli ihan mukavaa perus letkuttelua. Vauhti oli kasvanut edellisviikosta sen verran että 75min aikana mittariin kertyi 14,5km juoksua. Polar Beat ohjelma tosin onnistui katkaisemaan trackauksen kesken kaiken. Jouduin koostamaan datan kahdesta eri "treenistä". Illasta kävin vielä kiipeilyreeneissä.

Maanantain Omegawave mittaukset. Jännästi kiipeilyn jälkeen arvot parani... Palauttavaa treeniä?

Keskiviikkona vuorossa oli vauhtikestävyyspäivä. Pari tuntia aamupalasmoothien (maca-jauheella piristettynä), pakuriteekahvin ja tietokoneen ääressä aikaa kulutettuni lähdin lenkille. Raskaampi vk-lenkki tuntui ajatuksena jo hieman epämukavuusalueelta ja niimpä en ollut hirveän innokas, mutta lenkille lähtö piristi kuitenkin. Alun pk-osuus meni mukavasti ja malttamattomana odottelin että pääsis juoksemaan eikä vaan matelemaan. Sitten kun kännykkä piippasi taskussa että on aika, niin vauhti kiihtyi. Sopivasti pieneen ylämäkeen. Aluksi tuntui taas tosi raskaalta, mutta parin kilometrin vk-vauhdin jälkeen alkoi keho sisäistää idean missä nyt mennään. Juoksu alkoi maistaa ja mieliala kohosi huikeasti! Pitäis aina muistaa, että ne ensimmäiset 5km on aina vähä raskasta, mutta sitten helpottaa :)

Keskiviikon Omegawave mittaukset. Raskaampi juoksu näkyykin jo jossain.

Torstaina piti olla lepopäivä, mutta tylsyys oli niin kova, että kävin illasta heittämässä pienen kävelylenkin.

Torstain Omegawave mittaukset. Kylläpäs kävelylenkki vaikutti kovasti!?

Perjantaina tarkoituksena oli herätä aikaisin ja tehdä kunnon treenipäivä. No en jaksanut nousta seiskalta, vaan venähti melkein ysiin. Aamulenkiksi suunniteltu pk-juoksukin venyi räntäsateen houkuttelemattomuuden vuoksi melkein puolille päivin. Lopulta kuitenkin tempaisin itteä niskasta ja eiku juoksemaan. Juoksu meni mukavaisti ja ohjelmaan kuuluvat 3x15s vedot oli hauskoja. Vedot tein kovaa, viimeisen täysiä. En tiedä onko idea tällainen, mutta vastoin parempaa tietoa mentii sit kunnolla kovaa. :)

Kengissäni on hännät, tai sit askellan "väärin"?

Juoksulenkin jälkeen oli suunnitelmissani lähteä käymään uimahallilla, mutta lähtö kävelemään räntäsateeseen venyi taas niin että olisin joutunut jo iltapäiväruuhkan armoille altaaseen, joten jäi väliin. Illalla oli kuitenkin kiipeilyreenit, joten ei perjantai ihan pelkästään laiskotteluksi mennyt. Perjantaina kiipesin kameralle kolme mukavan haastavaa ja raskasta reittiä boulderiseinällä. Video löytyy YouTube-kanavaltani. Muuten reeni oli kiipeilyllisesti kevyt, mutta aluksi vedin mukavat kahvakuulajumpat missä sai vähä sykittyä. :)

Perjantain Omegawave mittaukset.

Lauantaina oli vuorossa ohjelmoidun viikon ainut kävelylenkki. Maltoin kävellä hieman rauhallisemmin kuin yleensä ja Omegawavessakin tulokset pysytteli vihreällä. Illalla sain pitkällisen taistelun jälkeen piiskattua itteni reenaamaan myös painoilla. Tuli vedettyä ihan kiva 45min sessio kahvakuulan, painojen ja oman kehon painolla. Tämän jälkeen Omegawave näyttikin jo ihan kunnolla rasitustilaa. :)

Lauantain Omegawave mittaukset. Punttireeni tuntui yllättävän paljon.

Sunnuntai oli ajallisesti pitkäkestoisin treenien suhteen. Juoksulenkkinä oli pitkä kaksituntinen kevyttä pk-juoksua. Matkaa kertyi 18,11 km. Tämä pitkä, rauhallinen juoksu on minusta mukavin viikon lenkeistä. Saa lekutella rauhallista tahtiä pitkän aikaa, eikä homma tunnu yhtään raskaalta. Vahvasti mukavuusalueella kruisailua siis :) Treenin jälkeen mittauksessa yllätyin kyllä kovasti, ettei treeni näyttänyt vaikuttaneen juuri mitenkään. Arvot olivat muuttuneet ihan vähän, mutta vahvasti pysyteltiin vihreällä. Illalla kävellä käpyttelin taas kiipeilyreeneihin, jotka olivatkin melkoisen rennot. Paikalla oli minun lisäksi vain yksi kiipeilijä ja kevyen lämmittelyn jälkeen aloimme tekemään uusia reittejä. Eli kiipeilyllisesti sunnuntai oli hyvinkin palautteleva. Omegawave edelleen vihreällä.

Sunnuntain Omegawave mittaukset. Vihreällä pysytään vaikka ajallisesti tuli paljon reeniä. Hmm...

Ensimmäinen kova viikko on siis takana ja mukavalta tuntuu! Ainut negatiivisuus mitä tämä viikko toi tullessaan, niin sulalla asvaltilla juostessa alkaa säärissä tuntumaan kipua. Kipu tuntui tämän viikon aikana aina juoksun aluksi, mutta seuraavan viikon maanantaina (eilen) jo koko juoksun ajan. Vaikka yritän kyllä lämmitellä ja venytellä. Toivottavasti tämä ei ala vaivaamaan enempää.
Omegawaven mittaukset vähän ihmetyttää. Onko treenini sydämelle kuitenkin niin kevyttä, ettei raskaalta tuntuvina päivinäkään arvot notkahda kuin vähän matkaa oranssille, vai onko minulla vaan pumppu kunnossa? Pitäisi yrittää tehdä tässä jonakin päivänä ihan oikeasti kunnon kova treeni. Kävis vaikka juoksemassa, tekis kovan punttitreenin, uisi pari kilometria ja loppuun kunnon kiipeilytreenit. Luulis näkyvän jo jossakin!

Tässä postauksessa tulikin jo jotakin Omegawaveen liittyen, mutta tarkempia pohdintoja ja esittelyä tulossa kunhan olen saanut ainakin kuukauden käyttöä alle. Tällä hetkellä tunnelmat vielä vähän ristiriitaisia...

- Juha

Kaksi viikkoa juoksua takana

Ensimmäisten viikkojen ohjelma

Ensimmäiset kaksi viikkoa ohjelmallista puolimaratontreeniä takana. Fiilis treenien suhteen on tosi hyvä ja innostus korkealla. Kumpaakaan viikoista en ole tosin voinut treenata ihan täysin ohjelman mukaan, sillä viime viikonloppuna minulla kävi pientä lämpöä parin päivän ajan. Joten molempien viikkojen osalta jäi yksi juoksureeni välistä. Ekan viikon lenkeistä jäi sunnuntain pitkä kevyt pk. Toisen viikon osalta en halunnut jättää maanantain 75min kovempaa pk-lenkkiä väliin, joten muutin päiviä hieman ja väliin jäi 50min pk kiihdytyksineen.

Eka viikko: 32,1 km juoksua + 9,7 km kävelyä
Toka viikko: 41,9 km juoksua + 18,9 km kävelyä
Näiden lisäksi on toki myös kiipeilytreenit ja muu kävely paikasta toiseen.

Ensimmäinen aamumittaus 27.2. Vihreää näyttää

Päätin sitten kuitenkin panostaa hieman ja hankin Omegawaven tukemaan harjoittelua. En ole kerennyt käyttää sitä kuin vasta puoli viikkoa, mutta ainakaan mittausten mukaan juoksu, kävelyt ja kova kiipeilyreeni ei ole ollu sydämelle ja verenkiertojärjestelmälle kovakaan koitos. Esim tunnin juoksulenkki 2x15min vauhtikestävyysvetojen kans ja sen jälkeen pyörällä edestakaisin kulku 1h 43min kiipeilyreeneihin notkautti readyness arvoa vain yhden pykälän alas maksimista. Lähinnä treenin vaikutuksen huomaa vain stressi tason kohoamisesta, sekä adaptation reserves -arvon tippumisesta pari pykälää alle maksimiin. Mikäli nämä mittaukset pitää paikkansa, niin ainakin pumppu jaksaisi selkeästi kovempaakin treeniä. :) Lihasten väsyminen on sit eri asia. Pitää jatkaa tutkimuksia ja testailla kuinka paljon eri lihasryhmiä pitää päivän aikana rasittaa että mittaukset näyttäisi selkeää kuormitustilaa! (Testasin jo, että baari-ilta vetää mittarit kerrasta punaiselle... Ei kuulu siis sellaiset touhut minun treeniohjelmaan)
Kirjoittelen Omegawave kokemuksista myöhemmin ihan oman postauksen.

Seuraavien viikkojen ohjelma

Ensi viikolla ohjelmassa on hieman enempi juoksua ja toivottavasti ei mitään talviflunssaa tai muuta tule sotkemaan reenejä! Alkava viikko on hiihtoloma, mutta eipä näillä keleillä paljoa hiihdellä. Harmi kyllä. :( Jotain muuta tekemistä pitäisi koittaa keksiä. Uinti olisi hyvä lisä treeneihin.

- Juha