Eilen tuli kokeiltua taas yhtä uutta kiipeilyn osa-aluetta, nimittäin Drytoolingia. Suuntasimme Tuomaksen kanssa Kajaanin lähikalliolle, Rokalle, kopasemaan miltä moinen touhu tuntuu. Tuomaksella oli ennestään pikkuisen mixtakokemusta jääreitiltä Storalta ja minä olin sen verran että joskus astunu raudoilla kiven päälle Korolla. Joten untuvikkoja olimme molemmat.
Rokka. Kuva: Tuomas Lahti
Kallio oli kohtuu kuiva, eikä jäätäkään ollut kuin iha pari pientä nokaretta, joista nyt ei valitsemallemme linjalle mitään iloa ollut. Tai no toppi olis ollut, jos sinne asti olis pässyt! :P Lähdin innoissani ensimmäisenä yläköysittelemään. Ennakko-odotukseni oli, ettei se paljon jääkiipeilystä eroa, mutta eroaahan se tietenkin. Aivan täysin. Jääkiipeilyssä hakkujen paikat on aika simppeli löytää. Hyvän näköistä jäätä, anna paukkua! Kalliolla homma käykin sitten täysin kallion muotojen ehdoilla. Eikä muotojen tulkinta ja käyttö ole ollenkaan niikuin perus kalliokiipeilyssä. Pienet halkeamat toimivat hakun paikkoina hyvin, mutta vähänkään slouppaavat otteet eivät käsin kiipeilystä poiketen sitten ollenkaan. Välillä hakun paikkoja sai todellakin hakea ihan pitkän tovin. Ja usein hakut lipsuivat. Jäästä poiketen kivellä hoksasi nopeasti, ettei listalla olevan hakun varassa ole asiaa nousta kovin ylös, tai muuten hakku lipsahtaa.
Tarkkaa hakkuplacementin hakua.
Jalkojen käyttö oli taas tyypillisesti uuden tyylisestä kiipeilystä johtuen ihan yhtä epävarmaa kuin muissakin lajeissa aina aluksi. Raudoilla kivellä kikkaillessa tuntui, ettei luottoa ole ollenkaan. Mutta päivän edetessä luotto löytyi ja jalkoja oppi jo jotenkin käyttämään. Toppiin asti ei tosiaan tällä ensimmäisellä kerralla tarvinut nousta. Voimat loppui ja hyvät hakkuplacementit olivat yläosan osalta hakusessa. Ehkäpä ensikerralla sitten, kun alkupätkä on hallussa ja voimia säästyy paremmin yläosaan. :) Suunnittelimme vähän sellaista, että tätä draikkailua vois alkaa treenaamaan vaikka viikottain. Tähän kun ei säätila juurikaan vaikuta. Alkaa sitä voimaa tulla!
Pikku videopätkä draikkahommista.
Samalla reissulla tuli sitten avattua kalliokiipeilykausi ihan kiipeilytossuillakin. Kivi oli tosi kylmää ja paikoin märkää (etenkin kun olimme kuskanneet jääraudoilla lunta otteille). Lämpötila oli nollan paikkeilla ja loppuajasta alkoi sataa vähän lunta, mutta ei niin paljoa että se olisi häirinnyt. Kausi tuli avattua ja pari vetoa vedettyä kiipeilytossuilla. Tässä, kuten boulderissakin, huomasi tosi hyvin kehityksen viime kesästä. Vaikka sormia piti pysähtyä lämmittelemään moneen kertaan matkalla, ei otteissa roikkuminen ja sormien puhaltelu tuntunut missään vaiheesa raskaalta. Sama reitti viime kesänä oli ilman lämmittelyjäkin huomattavan paljon raskaampi! :) Tämäkin herättää toiveita ensi kesän suhteen!
Melko hurjan näköistä menoa tuossa videolla, jäis ehkä minulta kokeilematta. :D Varmasti on myös rankkaa puuhaa!
VastaaPoista