Kajaani Street Run - ensikertalaisen puolimaratonkokemus

Lauantaina 17.5. heräsin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä. Iltapäivällä olisi ohjelmassa ensimmäinen virallinen juoksukisani. Omegawave mittaus näytti täydellistä kuntoa! Syke oli hieman koholla, varmaan jännityksen vuoksi. Olin  jännittänyt kisaa aika paljon jo edeltävällä viikolla. Aina juoksun tullessa mieleen hiipi kevyt jännittyneisyys mieleen ja kutkutus vatsanpohjaan. Mieleen pulpahteli kysymyksiä; Jaksanko juosta? Olenko taas asettanut liian kovia tavoitteita? Syönkö/juonko oikein, vai pitääkö kesken juoksun rynnätä puskaan/vessaan? Alkaako penikat vaivaamaan niin kovasti, etten voi juosta loppuun asti?

Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni ennen kisaa. Kisaa edeltävät pari kevyttä juoksulenkkiä tuntuivat hyviltä, eikä uusien Zeropointin kompressiosäärystinten myötä penikatkaan pahemmin vaivanneet. Uskoin kuitenkin, että penikat voivat alkaa vaivata kovemmassa menossa kisassa. Juomis ja syömis asiat huoletti, sillä minulla on usein pidemmillä lenkillä käydessä käynyt niin, että ennen lenkkiä juoma vesi tahtoo ajattaa pusikon puolelle kesken lenkin. Tämän vuoksi kisaa ennen tuli juotua hieman varovaisesti. Liian varovasti, kuten kävi myöhemmin ilmi.

Yön "aktiivisuus" Polar Loopilla mitattuna

Unen määrä ihan sopiva minulle :)

Omegawave kertoo minun olevan
VALMIS!

Koska startti oli vasta klo 15, ei pelkkä aamupalapuuro mustikoiden kanssa riittänyt ravinnoksi. Puolen päivän aikaan tein kevyen lounaan johon kuului jauhelihaa, makaroonia ja wokkivihanneksia. Tämän ruoan tiesin toimivan itselle hyvin, eikä turvotustakaan pitäisi tulla. Syömisten suhteen kaikki menikin suunnitelman mukaan. Muuten alkupäivä meni lepäillessä ja voimia kerätessä.

Kisapaikalle saavuin noin 13:45, sillä osallistujamateriaalit piti noutaa ennen kello kahta. Ulkona oli tosi lämmin, olihan kevään ylivoimaisesti lämpimin päivä ja mittari pyörikin kahdenkymmenen asteen hujakoissa. Kisapaikalta ei sattunut silmään infoissa mainittua juomapaikkaa ja koska luulin juotavaa löytyvän, en ollut ottanut omaa juomapulloa mukaan. Lähdimme siis käymään kävelemässä keskustassa kun aikaa oli. Kaupasta ostin lähdevettä ja Fazerin Sininen -suklaapatukan. Jokin energiajuoma kävi myös mielessä, mutta päätin tyytyä veteen, ettei vahingossakaan mene pakki sekaisin tässä vaiheessa. Näiden eväiden voimin palasimme lähtöpaikalle ja olikin aika lähteä verryttelemään. Kisapaikan suuntaan kävellessä jalat alkoivat tuntua oudosti ihan voimattomilta. Ilmeisesti jännitys sai aikaan tällaisen tuntemuksen, sillä se hävisi lämmittelyjuoksulle lähtiessä. Verrytellessä askel tuntui kevyeltä ja jalat hyviltä. Zeropointit olivat tukemassa pohkeita, eikä penikoissa tuntunut mitään oireita kivusta.

10min lähtöön, jänskättää!

Noin vartti ennen lähtöä siirryin lähemmäs lähtöpaikkaa. Jännitys oli aika kova. Hetki ennen lähtökarsinaan siirtymistä kytkin sykemittarin Polar Loopiin ja jännitys selkeästi vaikutti, sillä paikallaan seisoessakin sykkeet pyörivät jo 140-150 paikkeilla! Ensikerta, jännittäähän se, etenkin kun on minun lailla altis jännittämään vähän kaikkea. :) En mennyt ihan kärkiporukkaan, sillä arvelin siellä olevan kuitenkin niin kovasti juoksevaa sakkia, että pyörisin vain muiden haitolla. Olihan samassa lähdössä sekä 5km, 10km, että puolimaratonin lähtijät.

Ja niin lähtö tapahtui. Alussa oli ruuhkaa, mutta huomasin edessäni olevan lopultakin melko paljon hitaita juoksijoita. Ensimmäiset 400m menivät aikalailla muita ohitellessa. Väkijoukon imussa tuli  juostua aika kovaa vauhtia. Katselin laina-Garminista vauhtia ja se oli selkeästi nopeampaa kuin olin suunnitellut. Olin suunnitellut juoksevani ensimmäisen kierroksen hieman alle 4:50 min/km vauhtia, mutta niin vain ensikertalainen jäi tapahtuman huumassa kovempien peesiin, enkä malttanut hidastella. Katsoin heti muutaman sadan metrin jälkeen sykkeitä Polar Loopista, joka näytti sykkeen olevan 186! Hämmästyin, sillä en tuntenut olevani ollenkaan rasittunut ja pystyin juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Vilkuilin aina välistä Looppia, sillä ajattelin sen routineen, niin niikuin Polar Beat -puhelinsovellus usein tekee, eli jumittaa sykkeen tiettyyn arvoon vaikka todellisuus olisi aivan muuta. Jumissa Loop ei kuitenkaan ollut, sillä sykkeet vaihtelivat noin 175 ja 185 välillä.

Vauhti tuntui kovasta sykkeestä huolimatta kuitenkin hyvältä ja tuttu juoksija sattui kohdalle, niin juostiin eka kierros samaa matkaa. Raatihuoneentorilla oli ensimmäinen juomapaikka, joka tulikin tarpeeseen. Suu tuntui kuivalta. Kiireissään en malttanut juoda kunnolla, otin vaan vauhdista mukin urheilujuomaa, pari kulausta juostessa ja muki roskiin. Muovimukista olikin yllättävän hankala juoda juostessa. Puolet mehusta meni pitkin naamoja. Noh, onneksi seuraava juomapaikka oli vain 2km päässä lähtöpaikalla.

Toinen kierros alkamassa, vielä jaksaa. Tästä lähtien mentiin yksin.

Toisella juomapaikalla otin sekä urheilujuomaa, että vettä. Vettä siksi, koska urheilujuomasta jäi paha maku suuhun ekalla juomapisteellä. Taas molemmista pari ryyppyä ja mukit mäkeen. Juoksuseura jäi juomaan kunnolla minun kiirehtiessä, joten toiselle kierrokselle meninkin yksin. Väliaika ekan kierroksen jälkeen oli hyvä ja olin tyytyväinen vauhtiini. Lähtöpaikalla oli myös kannustusta ja tsemppi piristi huimasti, kiitos! :) Toisen kierroksen menin aikalailla saman tuntoista vauhtia, mutta yksin juostessa homma ei ollut enää lähellekkään niin jännittävää. Aina välillä reitin varrella oli katsojia, mutta muuten sai juoksennella omikseen. Reitin musiikkipisteissä oli välillä mukavaa musiikkia ja sitä jäikin mielessä hyräilemään. Toisen kierroksen juomapisteet meninkin jo hieman rauhallisemmin, että saisin juotua paremmin. Yhä kuitenkin turhan hätäisesti, vaikka nyt pysähdyin kävelemään ihan juomisen ajaksi. Toisen kierroksen lopussa juoksu alkoi tuntua jo hieman raskaalta.

Kolmannelle kierrokselle oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus nostaa vauhtia. Noh, suunnitelmaa kovemman alkuvauhdin myötä kolmannelle kierrokselle lähtiessä tuntui siltä että tässä ei tosiaankaan lisätä vauhtia. Juoksu tuntui sen sijaan jo aika raskaalta, tsempin myötä kierrokselle ja jaksoihan tuon, vaikka vauhti pääsi jo välillä hiipumaan.

Neljännelle kierrokselle lähtiessä olo oli jo tosissaan väsynyt ja heti alussa tuntui jo että kävelyyn siirtyminen houkuttaa kovasti. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin juoksemista ajatellen aina kohteeksi jonkun näkyvän pisteen johon asti piti päästä. Niin matka hiljokseen eteni. Yritin pitää mielessä lukemaani tutkimusta, että pitkän matkan juoksussa uupumus ja vastaan tuleva  niin sanottu "seinä" milloin voimat tuntuvat loppuvan kokonaan, on oikeasti vain juoksijan pään sisässä. Aivojen ovela huijaus säästää kehoa kovalta rasitukselta. Eli oikeasti voimia ja energiareserviä kehossa riittäisi, mutta aivot valehtelevat voimien olevan lopussa. Näimpä pidin tämän mielessä, enkä vaihtanut kävelyksi, vaikka etenkin viimeisillä kahdella kilometrilla tuntui ettei jaksa juosta enää yhtään! Viimeisellä kierroksella alkoi myös tulla vilunväreitä ja palelun tunnetta, vaikka lämpötilaa oli parisen kymmentä astetta ja aurinko paistoi. En tuolloin sitä väsyneenä älynnyt, mutta nestehukkahan se pisti palelemaan. Viimeisellä kierroksella tuntui välillä, etenkin mutkissa hieman, niinkuin oikean jalan lonkankoukistaja yrittäisi kramppailla. Olisi pitänyt juoda urheilujuomaa jo ennen juoksua!

Laina-Garmin näytti aika tarkkaa dataa. Matka heitti vain 50m, aika sekunnin.

Viimeisen juomapaikan jälkeiset 2km oli suunnitelmissa yrittää kiristää vauhtia edelleen, mutta haaveeksi jäi. Hetken aikaa sain pidettyä kovempaa vauhtia, mutta sitten oli pakko hidastaa. Kylkeen alkoi pistää hieman, ei kuitenkaan onneksi kovin pahasti. Viimeisessä ylämäessä ohitseni juoksi loppukiriin mies jonka olin itse ohittanut noin kilometria aiemmin. Siitä sain vielä hieman puhtia kiristää viimeiselle kymmenelle metrille ja tulin puolisen metriä tätä ohittanutta jäljessä maaliin. Molemmille kirjattiin sama aika, 1:41:09, mutta minulle huonompi sijoitus (16/50), mikä ihan oikein olikin, kun jäljessä olin. Maaliin tullessa mielessä ei edes käynyt ajatus siitä, että pitäisi parantaa omaa sijoitusta. Ainut mikä viimeisellä kilometrilla pyöri mielessä, tavoiteajan kuluessa umpeen, oli jaksaa ylipäätään juosta maaliin asti.

Tulokset

Maaliin tultua oli pakko nojailla hetken aikaa tolppaan, sillä tuntui että taju lähtee. Hetken voimia kerättyäni jatkoin huoltopisteelle josta urheilujuomaa, vettä, rusinoita ja suolakurkkuja mukaan. Evästä ja juotavaa piti hakea vielä lisääkin. Nörtti kun olen, niin heti kamppeeni saatuani piti alkaa kännykällä vastailemaan online tuloksia seuranneiden onnitteluihin. :) Olo oli mukava, mutta hyvin väsynyt. Jalat tuntui olevan melkoisen jumissa! Lämpimästä säästä huolimatta piti vetäistä takki päälle autolle kävelyn ajaksi.

Kisan jälkeen noin 5 mukia nestetä juotuani kävin puntarilla, joka näytti edelleen -2,1kg ennen kisaa ottamaani punnitukseen! Hieman vajausta joo. Väsyneenä en kuitenkaan älynnyt alkaa tankkaamaan sen enempää, kun ei janottanutkaan. Fiksuna kaverina vaan saunaan ja saunan päälle olut. Tästäpä ei tarvinut odottaakkaan kuin noin tunnin verran, niin iski sellainen huonous päälle, että vessassa päivystämisen jälkeen tärisin peiton alla palelemassa. Vaakatasoon oli pakko heittäytyä, sillä seisoessa tai istuessa tuntui että taju menee. Urheilujuomaa ja suolakeksejä peiton alla syötyäni alkoi oloni palautua hiljalleen normaaliksi ja pystyin jopa syömään yhdeksän jälkeen illalla grillilihaa. Yöunen jälkeen olo oli jo hyvä, lukuunottamatta reisien lihaskipua, jonka palautuminen vaati useamman päivän.

Omegawave näyttää punasta juoksun jälkeen.
Olo oli kyllä aika punainen myös.

Omegawaven mittaustulokset seuraavana aamuna.
Lenkillehän se ajattaisi... (en mennyt)

Sykkeet kisassa olivat jotain minulle outoa. Jännityskö aiheutti sen, että heti alusta sykkeet paukahti maksimialueelle ja pysyi siellä. Rasitus ei kuitenkaan tuntunut pahalta ja ekalla kierroksella tulikin juteltua välillä juoksun aikana. Keskisyke 182 on kuitenkin kohtuu paljon 1h 41min ajaksi. Käsittääkseni puolimaratonitkin juostaan yleensä vk-alueilla, kokeneemmat korjatkaa jos olen väärässä.
Näillä sykkeillä ei ihme että Omegawave näytti juoksun jälkeen punaista sydän- ja verenkiertojärjestelmän tilaksi. Mutta seuraavana päivänä tilanne oli jo palautunut miltei normaaliksi. Eli ei pumppu ainakaan tarvi pitkää lepoa tämmöisen suorituksen jälkeen, lihasten suhteen tilanne on taas aivan toinen.

Sykekäyrä. Ylälaidan overall-tietoihin puukotettu aika ja matka käsin. Alalaidassa juoksuajan keskisyke. Hirviää revittelyä!

Kilometrinopeudet. Kohtalaisen tasavauhtisesti on menty, mutta hidastuva trendi näkyy, etenkin loppua kohti.

Mitä tästä opin:

- Nesteytys! Sekä ennen, aikana, että jälkeen selvästi enempi nestettä.
- Pelkän veden sijaan myös urheilujuomaa ennen ja jälkeen kisan.
- Tarkempi totuttautuminen kisavauhtiin antaa varmuutta vauhdista ennen h-hetkeä.
- Juoksun aikana vaatii malttia pysyä suunnitelmassa, vaikka muut menee kuinka kovaa ohi.
- Zeropointin kompressiosäärystimet ovat aivan huikeat kamppeet! Koko kevättalven ja kevään juostessa vaivannut penikkatauti loisti poissaolollaan! Suosittelen lämpimästi kompressiosäärystimiä penikkataudista kärsiville, sekä juoksun aikana, että palautumista nopeuttamaan. Juoksun jälkeen oli muutaman päivän ajan reidet melkoisen kipeät, mutta pohkeissa ei ollut yhtään mitään ongelmaa. Luulenpa siis säärystinten auttaneen palautumiseenkin.

Kompressiokamoista innostuneena tulikin sitten tilattua yli 50 % alennuksessa olleet 2XU kompressiotrikoot. Saa nähdä tuovatko nämä lisää suorituskykyä :)

Tavoitteeni alittaa 1:40:00 ei toteutunut, mutta voitin itseni parantamalla aiempaa aikaa ja selviämällä maaliin ensimmäisessä juoksukisassani!


Jatko:

Seuraava koitos onkin heinäkuun lopulla oleva Kuhmo Maraton, jonka puolimaratonille asetan kaksi tavoitetta. Ensimmäinen ja pääasiallinen tavoitteeni on alittaa tuo 1:40:00. Toinen, kovempi tavoite, mikäli homma menee nappiin ja juoksu kulkee, olisi saavuttaa 1:35:00.
Kuukausi Kuhmosta eteenpäin, on ohjelmassa minun kesän 2014 päätapahtuma, Raatteen Maraton Suomussalmella, jossa juoksen täysmaratonin. Sen vuoksi tänään alkaneessa uudessa treenisyklissä pidennänkin hieman pitkiä rauhallisia pk-lenkkejä, sekä teen kesäkuun lopussa yhden reilusti pidemmän, noin 32-35km lenkin. Tällä kertaa aion myös totuttautua paremmin juoksemaan aiottua tavoitevauhtia.

Kuten jatkosuunnitelmista huomaa, into kestävyysurheiluun ei todellakaan hiipunut ensimmäisessä juoksukisassani! Sen sijaan haaveita ja suunnitelmia on jo lajirepertuaarin laajentamisenkin suuntaan! ;)

Kolmannella kierroksella askel painaa jo

- Juha

Viisi aamua puolimaratoniin

Enää viisi aamua Kajaani Street Runiin ja puolimaratonkoetukseen. Sitten nähdään onko kolmen kuukauden treenaaminen tuonut edistystä juoksukuntoon. Luulisin että on, sillä juoksumäärät ennen harjottelun alottamista on olleet niin vähäiset. Mutta kohta se selviää. Treenit eivät ole menneet niin hyvin kuin olisin halunnut ja nyt viimeiset muutama viikko on tuntunut lenkillä käydessä että vauhti on tippunut tosi huonoksi... Sunnuntain viimeinen, kevyehkö, vk-lenkki antoi tosin luottoa, sillä testailin 20min vk-vedon aikana suunniteltuja kisanopeuksia ja vauhdit tuntui ainakin noin lyhyen aikaa juostuna hyvältä.

Penikat vaivaavat edelleen mikäli yrittää juosta niin paljon kuin ohjelmaan kuuluisi, mutta sen kanssa on vaan pärjättävä. Kävin viikonloppuna ostamassa kompressiosäärystimet, josko ne toisi helpotusta.

Tämän hetken sääennuste lupaa lauantaille auringonpaistetta ja jopa 17 astetta lämmintä. Tämä tuo omat muutoksensa totuttuun juoksemiseen, sillä ilman takkia en saa kännykkää mukaan, enkä näinollen voi seurata tuttuun tapaan vauhtia. Pitänee hankkia jostakin lainaksi rannekello jossa on ajastin, että voi seurata kilometrivauhtia ja pysyä vauhtisuunnitelmassa. Harmi, ettei Polar saanut ennakkotilaamaani V800 sykemittariaan markkinoille ennen kisaa.

Juoksuun valmistautuminen on pitänyt sisällään reitin tutkailua, vauhtisuunnitelman tekoa, urheilujuoman testaamista (ei ainakaan 50% seoksella mene maha sekasin) ja muuta turhaa stressaamista. Tänään olisi viimeinen päivä ilmoittautua mukaan ennen hinnan pompsahtamista. Pitänee lyödä ilmottautuminen sisään ja toivoa, ettei tässä enää sairastu ja sen takia menetä ilmottautumismaksua.

Juoksustatsit aikaväliltä 17.2. - 12.5.  

Treenikerrat: 32  

Aika: 35h 42min 

Matka: 375,4 km 

Energia: 25245 kcal

Jäljellä enää kaksi puolen tunnin kevyttä lenkkiä ja kisa.

-Juha

Kuukausi juoksuun!

Enää tasan kuukausi juoksuun! Alkaa tulla jo hieman paineita. Pitikin mennä uhoamaan sosiaalisessa mediassa juoksevansa tavoitteellisesti sen puolikkaan ja rohjeta arvailla jotain yltiöoptimistisia aikatavoitteita! Kaikenlaisia epäkainuulaisia hairahduksia sitä sattuu. Perus kainuulainenhan olisi sanonut tavoitteellisesta juoksemisesta että "mitäpä se hyvejää" tai "tuskimpa tuota maaliin jaksaa kuitenkaa". Päätin kuitenkin yrittää olla erilainen nuori ja lähdin optimistisella asenteella liikenteeseen. Tässäpä raporttia miltä nyt tuntuu:

Kahden kuukauden reenaamisen ja tällä ajalla vain kahden täydellisesti ohjelman mukaan menneen treeniviikon jälkeen olen niin sanotusti palannut maan pinnalle. Totuus omasta kunnosta ja valmiudesta oikeaan treenaamiseen kävi ilmeiseksi aika pian. Ensin kahden flunssan rikkoman reeniviikon jälkeen sai tehtyä ensimmäisen kokonaisen ohjelmanmukaisen reeniviikon ja toteamus: jalat ei kestä. Aikaisin tullut kevät ja sulat jalkakäytävät alkoivat käydä kovasti sääriin. Mikäs muukaan sieltä nosti päätään kuin vanha kunnon intistä kavereilta tuttu penikkatauti säärissä. Eli juoksuaskeleet kovalla alustalla tuntuvat kipeästi säärissä. Lepo, venyttely, hieronta ja suihkussa tehty kylmä/kuuma -hoito auttaa asiaan ja ongelmasta pääsee eroon.... kunnes vetää taas ohjelmanmukaisen reeniviikon, jonka jälkeen tilanne on taas sama. Venyttely ei ole koskaan ollut oikein minun juttu, mutta tämä "projekti" on osoittanut, että selkeästi pitäisi olla. Ilman kunnollista huoltoa paikat ei kestä. Näinpä reeni on ollut aika pitkälti vuorottelua kevyiden ja "melkein kunnollisten" viikkojen välistä. Eli treeni olisi pitänyt aloittaa noin puoli vuotta aiemmin ja nostaen treenimääriä hyvin varovaisesti sellaiselle tasolle, että voi alkaa oikean kunnon treenin. Nyt mentiin taas minulle tyypilliseen "nollasta sataan" tyylillä. Eli yritettiin hypätä suoraan treeniohjelmaan ilman kunnollista totuttelua juoksuun.

Noh, näillä mennään. Ensi viikko on kokonaan taukoa juoksusta, sillä lähden lappiin viettämään hiihtolomaa! Koulun hiihtolomaviikolla Maaliskuun alussa Kajaanissa oli jo niin paskat kelit, ettei laduille päässyt ollenkaan, joten nyt täällä ollessa jo melkein kesän, on lähdettävä lappiin asti viettämään kunnon hiihtolomaa! Tämä ei tosin haittaa minua laisinkaan! Lappi! <3 Ja tuskin kunto tuolla lomalla ainakaa alaspäin voi mennä, eli siinä mielessä juoksu ei kärsi, vaikkei lajikohtaista treeniä tulekkaan.

Päivitetty tavoite Kajaani Street Runiin on kuitenkin se, että jos ylipäätään jaksaisin lyllertää maaliin puolimaratonilta ja sangen tyytyväinen olisin jos pääsisin edes ennen treenin aloitusta kellottamaani 1h 47min aikaan. Saas nähdä kuin käy...

Kahden kuukauden puolimaratontreenit numeroina:
Juoksustatsit aikaväliltä 17.2. - 17.4. 

Treenikerrat: 22 

Aika: 26h 30min 

Matka: 278,1km 

Energia: 19680kcal

PS. Ja toivon tosiaan että ennakkotilaamani Polar V800 gps-sykemittari julkaistaan ja myydään ennen tapahtumaa! Kännykällä treenien seuranta toimii vielä ihan ok satunnaisesti (1-3x/vk) treenaillessa, mutta vähääkää enempi ja etenkin syke/vauhti tietoja seuraten kännykän kaivelu taskusta on kyllä semmosta paskaa, että huh huh...

Drytoolingia Kajaanissa

Eilen tuli kokeiltua taas yhtä uutta kiipeilyn osa-aluetta, nimittäin Drytoolingia. Suuntasimme Tuomaksen kanssa Kajaanin lähikalliolle, Rokalle, kopasemaan miltä moinen touhu tuntuu. Tuomaksella oli ennestään pikkuisen mixtakokemusta jääreitiltä Storalta ja minä olin sen verran että joskus astunu raudoilla kiven päälle Korolla. Joten untuvikkoja olimme molemmat.

Rokka. Kuva: Tuomas Lahti

Kallio oli kohtuu kuiva, eikä jäätäkään ollut kuin iha pari pientä nokaretta, joista nyt ei valitsemallemme linjalle mitään iloa ollut. Tai no toppi olis ollut, jos sinne asti olis pässyt! :P Lähdin innoissani ensimmäisenä yläköysittelemään. Ennakko-odotukseni oli, ettei se paljon jääkiipeilystä eroa, mutta eroaahan se tietenkin. Aivan täysin. Jääkiipeilyssä hakkujen paikat on aika simppeli löytää. Hyvän näköistä jäätä, anna paukkua! Kalliolla homma käykin sitten täysin kallion muotojen ehdoilla. Eikä muotojen tulkinta ja käyttö ole ollenkaan niikuin perus kalliokiipeilyssä. Pienet halkeamat toimivat hakun paikkoina hyvin, mutta vähänkään slouppaavat otteet eivät käsin kiipeilystä poiketen sitten ollenkaan. Välillä hakun paikkoja sai todellakin hakea ihan pitkän tovin. Ja usein hakut lipsuivat. Jäästä poiketen kivellä hoksasi nopeasti, ettei listalla olevan hakun varassa ole asiaa nousta kovin ylös, tai muuten hakku lipsahtaa.

Tarkkaa hakkuplacementin hakua.

Jalkojen käyttö oli taas tyypillisesti uuden tyylisestä kiipeilystä johtuen ihan yhtä epävarmaa kuin muissakin lajeissa aina aluksi. Raudoilla kivellä kikkaillessa tuntui, ettei luottoa ole ollenkaan. Mutta päivän edetessä luotto löytyi ja jalkoja oppi jo jotenkin käyttämään. Toppiin asti ei tosiaan tällä ensimmäisellä kerralla tarvinut nousta. Voimat loppui ja hyvät hakkuplacementit olivat yläosan osalta hakusessa. Ehkäpä ensikerralla sitten, kun alkupätkä on hallussa ja voimia säästyy paremmin yläosaan. :) Suunnittelimme vähän sellaista, että tätä draikkailua vois alkaa treenaamaan vaikka viikottain. Tähän kun ei säätila juurikaan vaikuta. Alkaa sitä voimaa tulla!

Pikku videopätkä draikkahommista.

Samalla reissulla tuli sitten avattua kalliokiipeilykausi ihan kiipeilytossuillakin. Kivi oli tosi kylmää ja paikoin märkää (etenkin kun olimme kuskanneet jääraudoilla lunta otteille). Lämpötila oli nollan paikkeilla ja loppuajasta alkoi sataa vähän lunta, mutta ei niin paljoa että se olisi häirinnyt. Kausi tuli avattua ja pari vetoa vedettyä kiipeilytossuilla. Tässä, kuten boulderissakin, huomasi tosi hyvin kehityksen viime kesästä. Vaikka sormia piti pysähtyä lämmittelemään moneen kertaan matkalla, ei otteissa roikkuminen ja sormien puhaltelu tuntunut missään vaiheesa raskaalta. Sama reitti viime kesänä oli ilman lämmittelyjäkin huomattavan paljon raskaampi! :) Tämäkin herättää toiveita ensi kesän suhteen!

Köysikauden avausta kiipeilytossuillakin.

- Juha

Boulderikausi auki Kajaanissakin!

Ympäri Suomen on kiirinyt jo pidemmän aikaa huhuja boulderi- ja kalliokiipeilykauden avauksista. Nyt homma saatiin käyntiin Kajaanissakin! Boulderikausi siis auki tällä päivämäärällä 12.3.2014. Vimpelinvaaran kivi on jo hyvässä kunnossa, vaikka paikoin vielä märkä onkin päällä olevan jään sulaessa. Hyvin pystyi kuitenkin hakemaan tuntumaa kiveen ja vähän pohjustamaan kesän projekteja! Odotin kiven olevan kylmä ja julma talven pehmentämille sormille, mutta mitä vielä! Sormia ei alkanut palella missään vaiheessa, eikä ihokaan auennut vaikka odotin karkean kiven tekevän neitseellisistä sorminahoista riekaleita.

Oli aika mahtavaa huomata talven sisäkiipeilyn tuoneen selkeätä kehitystä voimatasoihin ja tekniikaan! Vimpelin kivellä minulla on ollut useimmilla reiteillä ongelmallista saada edes persettä ylös patjalta, mutta nyt tällaisillakin reiteillä hanuri pomppasi ilmaan niin että heilahti! Vaikeat aloitusotteet tuntuivat nyt huomattavasti paremmilta kuin viime-, tai toissakesänä. Ihan mahtavaa! Näimpä uusia mahdollisuuksia projektointiin avautui useita. Alkavalta kaudelta (kunhan se kunnolla alkaa, talvessahan tässä vielä eletään) uskallan toivoa paljon! Toivottavasti vaan tulee hyvä kevät, kesä ja syksy säiden puolesta.

Nyt vaan kovaa treeniä sisällä, sekä ulkona aina säiden salliessa. Toivotaan nyt että aurinkoiset ja lämpimät kelit jatkuvat, vaikka nyt pakkasjaksoa lupaakin tulevaksi! ;)

- Juha

Hieman "raskaampi" viikko

3. juoksuviikko numeroin:

Juoksut: Lkm: 4 Aika: 5h 22min Matka: 56,9 km Energia: 3993 kcal

Kaikki lajit: Lkm: 15 Aika: 15h 33min Matka 73,1 km Energia: 8834 kcal

Viikon aktiivisuus: 1 päivää 11 tuntia aktiivista aikaa seurattu 125603 askelta laskettu 24510 kilokaloria poltettu

Statistiikka by: Polar Beat (Android) + Polar Loop

Juoksutreenini kolmanneksi viikoksi osui koulun hiihtoloma. Tämähän siis tarkoittaa sitä että aikaa harrastamiselle riittää! Niin, aikaa. Harmi ettei keho kestä niin paljon liikuntaa kuin pää tarvitsisi. Tähän tylsyyteen ja tekemisenpuutteeseen alkaa oikeasti  pää levitä... Onneksi parin viikon päästä vaihtuu jakso ja koulua on ainakin kurssimäärän perusteella aika pirusti.

Maanantain pk-lenkki oli ihan mukavaa perus letkuttelua. Vauhti oli kasvanut edellisviikosta sen verran että 75min aikana mittariin kertyi 14,5km juoksua. Polar Beat ohjelma tosin onnistui katkaisemaan trackauksen kesken kaiken. Jouduin koostamaan datan kahdesta eri "treenistä". Illasta kävin vielä kiipeilyreeneissä.

Maanantain Omegawave mittaukset. Jännästi kiipeilyn jälkeen arvot parani... Palauttavaa treeniä?

Keskiviikkona vuorossa oli vauhtikestävyyspäivä. Pari tuntia aamupalasmoothien (maca-jauheella piristettynä), pakuriteekahvin ja tietokoneen ääressä aikaa kulutettuni lähdin lenkille. Raskaampi vk-lenkki tuntui ajatuksena jo hieman epämukavuusalueelta ja niimpä en ollut hirveän innokas, mutta lenkille lähtö piristi kuitenkin. Alun pk-osuus meni mukavasti ja malttamattomana odottelin että pääsis juoksemaan eikä vaan matelemaan. Sitten kun kännykkä piippasi taskussa että on aika, niin vauhti kiihtyi. Sopivasti pieneen ylämäkeen. Aluksi tuntui taas tosi raskaalta, mutta parin kilometrin vk-vauhdin jälkeen alkoi keho sisäistää idean missä nyt mennään. Juoksu alkoi maistaa ja mieliala kohosi huikeasti! Pitäis aina muistaa, että ne ensimmäiset 5km on aina vähä raskasta, mutta sitten helpottaa :)

Keskiviikon Omegawave mittaukset. Raskaampi juoksu näkyykin jo jossain.

Torstaina piti olla lepopäivä, mutta tylsyys oli niin kova, että kävin illasta heittämässä pienen kävelylenkin.

Torstain Omegawave mittaukset. Kylläpäs kävelylenkki vaikutti kovasti!?

Perjantaina tarkoituksena oli herätä aikaisin ja tehdä kunnon treenipäivä. No en jaksanut nousta seiskalta, vaan venähti melkein ysiin. Aamulenkiksi suunniteltu pk-juoksukin venyi räntäsateen houkuttelemattomuuden vuoksi melkein puolille päivin. Lopulta kuitenkin tempaisin itteä niskasta ja eiku juoksemaan. Juoksu meni mukavaisti ja ohjelmaan kuuluvat 3x15s vedot oli hauskoja. Vedot tein kovaa, viimeisen täysiä. En tiedä onko idea tällainen, mutta vastoin parempaa tietoa mentii sit kunnolla kovaa. :)

Kengissäni on hännät, tai sit askellan "väärin"?

Juoksulenkin jälkeen oli suunnitelmissani lähteä käymään uimahallilla, mutta lähtö kävelemään räntäsateeseen venyi taas niin että olisin joutunut jo iltapäiväruuhkan armoille altaaseen, joten jäi väliin. Illalla oli kuitenkin kiipeilyreenit, joten ei perjantai ihan pelkästään laiskotteluksi mennyt. Perjantaina kiipesin kameralle kolme mukavan haastavaa ja raskasta reittiä boulderiseinällä. Video löytyy YouTube-kanavaltani. Muuten reeni oli kiipeilyllisesti kevyt, mutta aluksi vedin mukavat kahvakuulajumpat missä sai vähä sykittyä. :)

Perjantain Omegawave mittaukset.

Lauantaina oli vuorossa ohjelmoidun viikon ainut kävelylenkki. Maltoin kävellä hieman rauhallisemmin kuin yleensä ja Omegawavessakin tulokset pysytteli vihreällä. Illalla sain pitkällisen taistelun jälkeen piiskattua itteni reenaamaan myös painoilla. Tuli vedettyä ihan kiva 45min sessio kahvakuulan, painojen ja oman kehon painolla. Tämän jälkeen Omegawave näyttikin jo ihan kunnolla rasitustilaa. :)

Lauantain Omegawave mittaukset. Punttireeni tuntui yllättävän paljon.

Sunnuntai oli ajallisesti pitkäkestoisin treenien suhteen. Juoksulenkkinä oli pitkä kaksituntinen kevyttä pk-juoksua. Matkaa kertyi 18,11 km. Tämä pitkä, rauhallinen juoksu on minusta mukavin viikon lenkeistä. Saa lekutella rauhallista tahtiä pitkän aikaa, eikä homma tunnu yhtään raskaalta. Vahvasti mukavuusalueella kruisailua siis :) Treenin jälkeen mittauksessa yllätyin kyllä kovasti, ettei treeni näyttänyt vaikuttaneen juuri mitenkään. Arvot olivat muuttuneet ihan vähän, mutta vahvasti pysyteltiin vihreällä. Illalla kävellä käpyttelin taas kiipeilyreeneihin, jotka olivatkin melkoisen rennot. Paikalla oli minun lisäksi vain yksi kiipeilijä ja kevyen lämmittelyn jälkeen aloimme tekemään uusia reittejä. Eli kiipeilyllisesti sunnuntai oli hyvinkin palautteleva. Omegawave edelleen vihreällä.

Sunnuntain Omegawave mittaukset. Vihreällä pysytään vaikka ajallisesti tuli paljon reeniä. Hmm...

Ensimmäinen kova viikko on siis takana ja mukavalta tuntuu! Ainut negatiivisuus mitä tämä viikko toi tullessaan, niin sulalla asvaltilla juostessa alkaa säärissä tuntumaan kipua. Kipu tuntui tämän viikon aikana aina juoksun aluksi, mutta seuraavan viikon maanantaina (eilen) jo koko juoksun ajan. Vaikka yritän kyllä lämmitellä ja venytellä. Toivottavasti tämä ei ala vaivaamaan enempää.
Omegawaven mittaukset vähän ihmetyttää. Onko treenini sydämelle kuitenkin niin kevyttä, ettei raskaalta tuntuvina päivinäkään arvot notkahda kuin vähän matkaa oranssille, vai onko minulla vaan pumppu kunnossa? Pitäisi yrittää tehdä tässä jonakin päivänä ihan oikeasti kunnon kova treeni. Kävis vaikka juoksemassa, tekis kovan punttitreenin, uisi pari kilometria ja loppuun kunnon kiipeilytreenit. Luulis näkyvän jo jossakin!

Tässä postauksessa tulikin jo jotakin Omegawaveen liittyen, mutta tarkempia pohdintoja ja esittelyä tulossa kunhan olen saanut ainakin kuukauden käyttöä alle. Tällä hetkellä tunnelmat vielä vähän ristiriitaisia...

- Juha

Kaksi viikkoa juoksua takana

Ensimmäisten viikkojen ohjelma

Ensimmäiset kaksi viikkoa ohjelmallista puolimaratontreeniä takana. Fiilis treenien suhteen on tosi hyvä ja innostus korkealla. Kumpaakaan viikoista en ole tosin voinut treenata ihan täysin ohjelman mukaan, sillä viime viikonloppuna minulla kävi pientä lämpöä parin päivän ajan. Joten molempien viikkojen osalta jäi yksi juoksureeni välistä. Ekan viikon lenkeistä jäi sunnuntain pitkä kevyt pk. Toisen viikon osalta en halunnut jättää maanantain 75min kovempaa pk-lenkkiä väliin, joten muutin päiviä hieman ja väliin jäi 50min pk kiihdytyksineen.

Eka viikko: 32,1 km juoksua + 9,7 km kävelyä
Toka viikko: 41,9 km juoksua + 18,9 km kävelyä
Näiden lisäksi on toki myös kiipeilytreenit ja muu kävely paikasta toiseen.

Ensimmäinen aamumittaus 27.2. Vihreää näyttää

Päätin sitten kuitenkin panostaa hieman ja hankin Omegawaven tukemaan harjoittelua. En ole kerennyt käyttää sitä kuin vasta puoli viikkoa, mutta ainakaan mittausten mukaan juoksu, kävelyt ja kova kiipeilyreeni ei ole ollu sydämelle ja verenkiertojärjestelmälle kovakaan koitos. Esim tunnin juoksulenkki 2x15min vauhtikestävyysvetojen kans ja sen jälkeen pyörällä edestakaisin kulku 1h 43min kiipeilyreeneihin notkautti readyness arvoa vain yhden pykälän alas maksimista. Lähinnä treenin vaikutuksen huomaa vain stressi tason kohoamisesta, sekä adaptation reserves -arvon tippumisesta pari pykälää alle maksimiin. Mikäli nämä mittaukset pitää paikkansa, niin ainakin pumppu jaksaisi selkeästi kovempaakin treeniä. :) Lihasten väsyminen on sit eri asia. Pitää jatkaa tutkimuksia ja testailla kuinka paljon eri lihasryhmiä pitää päivän aikana rasittaa että mittaukset näyttäisi selkeää kuormitustilaa! (Testasin jo, että baari-ilta vetää mittarit kerrasta punaiselle... Ei kuulu siis sellaiset touhut minun treeniohjelmaan)
Kirjoittelen Omegawave kokemuksista myöhemmin ihan oman postauksen.

Seuraavien viikkojen ohjelma

Ensi viikolla ohjelmassa on hieman enempi juoksua ja toivottavasti ei mitään talviflunssaa tai muuta tule sotkemaan reenejä! Alkava viikko on hiihtoloma, mutta eipä näillä keleillä paljoa hiihdellä. Harmi kyllä. :( Jotain muuta tekemistä pitäisi koittaa keksiä. Uinti olisi hyvä lisä treeneihin.

- Juha

Vuoden 2014 juoksutavoitteet

Nyt on viimeinenkin testijuoksu tehty ja ensi viikolla alkaa ohjelmoitu harjoittelu tämän vuoden ja samalla elämäni ensimmäiseen oikeaan juoksutapahtumaan. Tähän mennessä juokseminen on ollut minulle vain satunnainen harrastus, josta olen tykännyt, mutten ole koskaan ottanut siinä mitään tavoitteita. Enkä ole myöskään harjoitellut sitä systemaattisesti. Jotain pieni lenkin pituuden ja nopeuden tavoitteita on toki ollut, muttei mitään isompaa. Tälle vuodelle päätin tähän tulevan muutoksen ja aloin miettiä kiinnostavia tavoitteita, joita kohden olisi mukava alkaa treenaamaan. Luonnollinen vastaus tähän on tietenkin maraton, mutta alottelijana päätin kuitenkin aloittaa ensin puolikkaalla sellaisella.

Puolimaratonin juokseminen ei sinällään ole minulle paha rasti, testasinhan jo syksyllä pystyväni juoksemaan sen. Kylmiltään extemporena juostuna aika ei todellakaan ollut hyvä (2h 23min), mutta todistin itselleni pystyväni juoksemaan kyseisen matkan. Sitä ennen en ollut juossut edes 10km matkaa melkein vuoteen. Nyt reilun neljän kuukauden satunnaisen juoksentelun (alla olevasta kuvasta näkyy juoksukerrat ja kuukausittaiset matkat) jälkeen tämänpäiväinen testipuolikas meni jo aikaan 1h 47min. Tähän testiaikaan olen erittäin tyytyväinen, sillä juoksemaan lähtiessä tavoite oli alittaa kahden tunnin raja. No tavoite täyttyi aika kivasti! =) Juostessa oli aivan mahtava fiilis. Seuraavaksi pitääkin alkaa miettiä tavoiteaikaa johon kevään puolikkaalla tähtään.

Realistisen tavoiteajan päättämiseen kaipaisin vinkkejä kokeneemmilta juoksijoilta! Mikäli siis osaisit antaa jotakin vinkkiä näiden pohjatietojen perusteella, niin olisin kiitollinen!

Juoksulenkkini. Lokakuun 3. päivä oli eka puolikas testi, Helmikuun 10. toinen. Aika 2:23 -> 1:47

Vauhtikestävyystestinä kävin muutama viikko sitten juoksemassa myös Kovan Kympin. Kymppi meni aikaan 47:35. Tähän olen ihan tyytyväinen ja se kertoi minulle, että jaksan pitää yllä vauhtia kovemmallakin keskisykkeellä (172bpm).

Treeniohjelmana puolimaratonia varten aion pitää Polarin sivuilta löytyvää 12. viikon maratonohjelmaa. Aloitan ohjelman mukaisen treenin maanantaina 17.2. ja tällöin aikaa tapahtumaan on 13 viikkoa. Yksi viikko on siis varattu sairasteluiden ja muiden esteiden varalle. Tähän oli tarkoitus ottaa useampi viikko, mutta tuon aloitustesti juoksu viivästyi...

Ainakin ensimmäiseen koitokseen, eli puolikkaaseen asti käytän treenien seurantaan kännykkäsovelluksia, joko Sports-Trackeria, tai Polar Beatia johon tilasin juuri sykevyön. Kesän aikana haaveissani on hankkia kesätyöpalkoilla Polarin vasta julkistama V800 gps-sykemittarin. Nopeuden, matkan ja ajan seuranta on kerta huomattavasti helpompaa ranteesta vilkaisten, kuin kännykkää taskusta kaivellen. Polar kiinnostaa merkkinä, koska Polar Loop -aktiivisuusranneke teki erittäin positiivisen vaikutuksen ja webbipalvelu vaikuttaa hyvältä. Rainmakerin blogista löytyyV800:n betatestiraportti, joka saa ainakin minun kiinnostuksen heräämään!

Palautumisaikojen ja treenikuormituksen seurantaan olisi Omegawave kiinnostava työkalu, mutta sen(kin) myötä tuleva kallis sykevyö ja kuukausimaksut ovat vielä ainakin tämän kevään aikana vähän liikaa opiskelijan budjetille. Pitänee miettiä kesän ja kesätöiden tultua uudestaan.

Yleisenä liikunnan ja aktiivisuuden mittaajana ja motivaation tuojana toimii edellisessä postauksessa esittelemäni Polar Loop -aktiivisuusranneke.

Treenien ja fiiliksieni matkassa pysyy parhaiten seuraamalla minua Twitterissä.

Sports-Tracker -profiilini
Juha_Hulkkonen@Twitter

Tavoitteet 2014:

Ensimmäinen tavoite: virallinen puolimaraton suoritus Kajaani Street Run -tapahtumassa 17.5.2014. Aikatavoite päivittynee kevään ja reenien edetessä.

Toinen tavoite: MIKÄLI puolikas sujuu hyvin ja homma kiinnostaa, kokonainen maraton joko Raatteen Maratonille Suomussalmelle 30.8. Kiiminki Maraton -tapahtumassa 20.9.2014 tai Kuopio Maraton 6.9.2014

Näiden lisäksi kiinnostaisi osallistua johonkin maastopuolikkaalle esimerkiksi 13 vaaran maastomaratonille Vuokattiin, Vaarojen maratonille Kolille, tai Pyhän Tunturimaratonille. Näitä pitää vielä miettiä. Olisihan ne jänniä kokemuksia ja hieman erilaisia kuin tavan maantieläpsyttelyt.

- Juha

"Hyvän" puolimaratoniajan jälkeen jaksaa hymyilyttää :)

Polar Loop -aktiivisuusranneke - kokemuksia

Olen nyt käyttänyt reilun kuukauden verran joululahjaksi saamaani Polar Loop -aktiivisuusranneketta. Olin katsellut kyseistä laitetta jo jonkin aikaa sillä silmällä, että tuossa olisi mukava laite ja näinollen olinkin tosi iloinen saadessani sen yllätysjoululahjaksi! Tässä muutamia ajatuksia ja kokemuksia laitteesta.

Polar Loop on yksi useista uusista ranteessa pidettävistä käyttäjän aktiivisuutta mittaavista laitteista. Se rekisteröi käyttäjän liikkeet liikeanturin perusteella ja päättelee siitä minkälaista aktiviteettia käyttäjä harrastaa. Ranneke jakaa käyttäjän aktiivisuuden liikeanturin ja asennon perusteella viiteen eri aktiivisuuskategoriaan: makaaminen, istuminen, seisominen, kävely ja juoksu. Näiden perusteella ranneke arvio käyttäjän energiankulutuksen. Mikäli ranneke paritetaan Polarin sykevyön kanssa, paranee energiankulutusarvio selvästi. Pelkkään liikeanturiin perustuva arvio ei luonnollisesti voi olla tarkka esimerkiksi painoharjoittelussa, missä syke nousee, mutta käden liike ei kuitenkaan ole välttämättä niin aktiivista, että se laskettaisiin juoksu-kategoriaan.

Ranneke on toiminut minulla erinomaisesti ja sen vaikutukset ovat olleet juuri sellaiset kuin Polar on suunnitellut ja kuten mainoksessaan esittää! Aktiivisuuspalkin seuraaminen on ajanut minut lenkille usein silloinkin, kun "ei oikein jaksaisi kiinnostaa" ja olen huomannut usein käveleväni lähikaupan sijaan hieman kauemmas, että saisin lisää askeleita ja aktiivisuutta. Lisäksi olen kieltäytynyt monta kertaa autokyydistä kiipeilyreeneihin ja sen sijaan kävellyt paikalle. Pyöräily on myöskin jäänyt tässä kuussa hyvin vähälle ja kouluunkin olen ajanut pyörällä vain silloin, kun aikataulujen vuoksi en olisi kerennyt kävellen. (noin 25min kävelymatka suuntaansa)

Kuukauden aktiviteetit. Suurin osa päivistä on yli 100% päiviä.

Rannekkeen pikku näytön lisäksi tietoja omasta aktiivisuudesta voi seurata webbipalvelun avulla, johon tiedot siirretään laitteen lataukseen käytettävän usb-kaapelin avulla. Kaapeli on aivan omanlaisensa, eikä dataa voi synkata normaalilla joka taloudesta löytyvillä usb-mini/mikro-usb -kaapeleilla, mikä on hankalaa etenkin reissuun lähtiessä, kun pitää muistaa ottaa matkaan laitteen oma kaapelinsa. Rannekkeen akkukestoksi lupaillaan noin viittä päivää ja käytännössä akku on kestänyt sen mitä luvataan. Sykevyön kanssa paritettuna aika on varmasti lyhyempi. Ranneketta ei siis tarvitse olla latailemassa vähän väliä, tosin itse olen ladannut useamminkin, sillä olen halunnut synkata dataa talteen webissä katseltavaksi. Tietojen synkronointi onnistuu myös Polar Flow -mobiilisovelluksella, joka tosin toistaiseksi on julkaistu vain iOS laitteille, enkä näinollen ole päässyt sitä vielä testaamaan. Odottelen innolla Androidsoftaa.

Aktiivisuuspalkin lisäksi laitteessa on luonnollisesti kello, sekä kalori- ja askelmittarit. Mikäli rannekkeen kaverina olisi Polarin H6 tai H7 sykevyö, näyttäisi ranneke myös sykkeen. Aktiivisuusmittari vertaa käyttäjän liikkumista Polarin kiinteästi määrittämään vuorokausittaiseen suositukseen. Tämä vuorokautinen suositus perustuu Maailman terveysjärjestön aikuiselle suosittelemaan fyysisen aktiivisuuden määrään. Tähän kaipaisin itse säätövaraa, että omaa aktiivisuustavoitetta voisi nostaa, sillä esimerkiksi tammikuun tilastoa katsellessa näkyy alle 100% päivät olevan aika vähissä. Tämähän tietenkin kertoo että liikun tarpeeksi suosituksiin nähden, mutta jos haluaisin pitää tavoitteet jossakin tietyssä tasossa, olisi kiva jos mittarin saisi säädettyä tälle tasolle. PolarFlow -webbipalvelussa voi oman harjoitustaustan ja oman tyypillisen päivän asetuksia säätää, mutta en tiedä muuttaako tuo tavoitetasoa. Harjoitustausta minun viikottaisilla liikuntamäärillä on "Puoliammattimainen" mikä on minusta aika hauskaa, sillä tämmöinen vähän vajaa 10h/vk tuntuu mielestäni olevan melko kaukana mistään ammattimaisuuteen viittaavasta.

Kalenterinäkymä aktiiviselta viikolta

Kalorikulutusmittari laskee käyttäjän tietojen perusteella peruskulutuksen ja lisää siihen liikeanturin perusteella arvioidut lisät päälle. Tähän saisi lisää tarkkuutta sykevyöllä, jollaisen aion kyllä hankkia jossakin välissä. Harmi, ettei Sports-Trackerin bluetoothvyö ole yhteensopiva. Tätä kirjoittaessani huomasin, että Polar on laajentanut liikuntasovellus Polar Beat:in Android-version tukea myös Samsungin Galaxy Note 2:lle, joten otanpas sovelluksen samontein testiin. Mikäli sovellus näyttää potentiaaliselta haastajalta Sports-Trackerille, pitänee alkaa säästää rahaa sykevyöhön! Olisi kätevämpää, mikäli aktiivisuus ja treenitiedot olisivat näkyvillä samassa webbipalvelussa nykyisen kahden eri palvelun sijaan.
Kunhan myös Polar Flow -sovellus tulee Androidille, pääsee testailemaan miten aktiivisuusranneke ja puhelin pelaavat yhteen. Tämän jälkeen myös rannekkeen paikallaanolohälytyksistä olisi iloa, kun puhelin huutelisi milloin on tullut istuttua liian pitkään paikoillaan.

Viikon aktiivisuusyhteenveto

Unen määrän seuranta tuntuu olevan aika pitkälti vain suuntaa-antava. Esimerkiksi tätä kirjoittaessanikin nukuin edellisenä yönä kymmenisen tuntia, mutta Loopin mukaan vain 6h 58min. Tiedän kyllä pyöriväni ja heräileväni aika paljon, mutta ranneke ilmoittelee minun välillä istuvan pitkiäkin aikoja yöstä. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan pyörin vaan jotenkin sellaiseen asentoon että ranneke luulee minun istuvan, eikä laske näitä aikoja uniajaksi. Unen määrään on siis vaan suhtauduttava suuntaa-antavasti. Kilpailevissa tuotteissa ei automaattista uniajan tunnistusta käsittääkseni olekkaan, joten niissä pitäisi muistaa kirjata itsensä nukkumaan joka ilta. Tällainen automaattisesti tunnistava on huomattavasti helpompi.

On ollut muuten jännä nähdä kuinka paljon oikeasti pyörin unissaan. Tiedän nukkuvani yleensä aina huonosti ja levottomasti ja niin näyn tosiaan tekevän. "Istumisen" lisäksi toinen unen määrään tilastoissa vaikuttava asia on yöllä vessassa käynti. Jos käy esim aamuyöstä vessassa, ei ranneke laske tämän jälkeen nukuttua aikaa enää uneksi. Pari kertaa ranneke on myös luullut yöllä, ettei se ole kädessä. Tästä en osaa sanoa mistä johtunee. Alla olevassa kuvassa näkyy yöllisiä "istumisia", poissa kädestä oleminen (ranneke on siis ollut kyllä tietääkseni kädessä) ja kuudelta ylhäällä käynti jonka jälkeen ei nukkumista ole enää laskettu.

Päivänäkymä 

Iso miinus laitteelle tulee sen painikkeesta. Kapasitiivinen hipaisupainike on todella huono. Välillä se toimii niinkuin kuuluukin ja pieni hipaisu riittää aktivoimaan näytön ja vaihtamaan näkymää. Välillä taas ranneketta pitää naputella pitkän aikaa hakien eri kohdista parempaa toimivuutta eikä silloinkaan ranneke ota välttämättä useampaa painallusta peräkkäin ilman naputtelua ja kohdan hakemista. Välillä sormi saa olla osittain näytön päällä ja välillä taas selvästi näytön ulkopuolella. Tähän olisi kyllä pitänyt Polarilla panostaa selvästi enemmän... Pieni miinus on myös rannekkeen säätötavassa. Ranneke pitää leikata mukana tulevien ohjeiden mukaan sopivaksi. Mikäli vahingossa sattuukin leikkaamaan liikaa, niin sepä olikin sitten siinä eikä ranneketta saa enää ranteeseensa. Tarkkuutta siis tämän kanssa!

Muutamasta miinuksesta, lähinnä painikkeesta ja epästandardista johdosta huolimatta, Polar Loop -aktiivisuusranneke on erinomainen laite! Olen tykännyt rannekkeesta todella paljon ja se on saanut minut liikkumaan silloinkin kun intoa ei muuten olisi ollut. Päivittäisissä askareissa ja liikkumisissa on tullut muutoksia Loopin ansiosta, joten uskon tästä olevan oikeasti hyötyä terveydelleni. Onhan ranneke myös näöltään tyylikkään yskinkertainen ja mukavasti kädessä kulkeva rannekellon korvaaja. Suosittelen ranneketta lämpimästi kaikille, joita oma terveys ja liikunnan seuranta kiinnostaa!

Tammikuun aktiivisuusyhteenveto

Tammikuun statsit:
aktiivista aikaa: 6 päivää 15 tuntia
askelta: 473256
kilokaloria poltettu: 93147

Jääkauden avaus Korouomassa

Oulun Kiipeilyseura 91 järjesti tänäkin vuonna perinteisen itsenäisyyspäiväretken Suomen jääkiipeilymekkaan, Posion Korouomaan. Tätä reissua olin odottanut jo pitkään ja jääkauden avaukseksi suunnitellun Stora Sjöfalletin reissun peruuntuessa osaltani, tulikin tästä reissusta minun tämän talven jääkauden avaus.

Viime kesän myötä olivat myös minun talvikiipeilyretkimahdollisuudet parantuneet, sillä viime talvena Korolla tutustumani OKS:n jääkiipeilykonkari Tuomas oli muuttanut Kajaaniin. Kesän kiipeilytouhujen lisäksi nyt minulla oli matkaseuraa Korolle! Vieläpä autollista sellaista, joten jääkiipeilyreissumahdollisuudet tuntuivat helpottuneen kerralla reilusti!

5.12 torstaipäivänä olin pakkaillut kamani jo moneen kertaan ja Tuomaksen tullessa klo 17 maissa olin jo into piukeana odottamassa! Jääkauden avaus! Tätä odon odotettu jo vajaa vuosi! Kävimme täydentämässä kaupassa eväitä ja lähdimme köröttelemään kohti Posiota. Tämän kertainen majoitus oli viime talvena tutuksi tulleesta Piippukodasta poiketen aivan Posion kylän kupeesa oleva Purjesaaren varaustupa. Iso sähköllinen, saunallinen ja matkapuhelinverkon kuuluvuusalueella oleva majoitus mahdollisti aivan uudenlaisia toimia pitkille illoille, kuten kunnon ruoan kokkaamisen, saunomisen, puhelimen ja internetin käytön! Katsoimmepa yhtenä iltana telkkariakin!

Savuttuamme parkkipaikalle ja käveltyämme jäätä myöten saarelle, liityimme muun aikaisemmin tulleen porukan seuraan. Tupa oli aika täynnä 13 hengen majoittuessa, kuka sänkyyn, kuka lattialle petauspatjojen päälle. Ilta sujui tuttuun tyyliin tarinoita kuunnellessa, varusteita huoltaessa ja vertaillessa, sekä seuraavan päivän taistelusuunnitelmaa laatiessa. Minä päätin lähteä Tuomaksen ja Juhon mukaan Revontuliputoukselle. Putous oli itselleni uusi kiipeilykohde, mutta muistelin viime talvea ja eihän se silloin niin pahalta näyttänyt, vaikka aika tiukka kaudenavaus minulle olisikin.

Revontuliputous

Aamulla herätys puoli seiskalta, aamupalat naamaan ja ajelemaan pimeään. Suunnitelmana oli kiertää uoman eteläpuolen parkkiin josta kävelisimme suoraan Revontulen päälle. Tämän kaltainen lähestyminen poistaisi pohjoisparkin ison ylämäen, vaikka muuten matka osapuilleen yhtä pitkä olisikin.
Mutta homma ei mennyt ihan putkeen. Päästyämme lopulta uoman eteläpuolelle, huomasimme ettei metsäautotietä mitä pitkin reittimme olisi kulkenut, oltu aurattu. Eipä siis auttanut kuin kääntää nokka kohti pohjoisparkkia.

Perille päästyämme päivä oli jo valjennut, sillä tulihan meille ajomatkaa yhteensä vähän vajaa 100km. Polun alkupään putouksilla näkyi olevan jo jonkin verran sakkia, muttei vielä kovin paljoa. Itsenäisyyspäivän ajaksihan mestoille oli tulossa hurjasti porukkaa ympäri suomen. Tämä olikin yksi syy miksi päätimme mennä hieman kaukaisemmalle Revontuliputoukselle.
Putoukselle ei mennyt vielä polkua, joten kahlasimme hangessa loppumatkan. Ja näyttihän se putous hienolta! Paljon jyrkemmän ja pidemmän näköinen kuin mitä viime talvelta muistin! Alkoi jo hirvittää mitä tästä tullenee. Juho lähti liidaamaan ja paukutti hyvää vauhtia ylös. Alunperin tarkoituksenani oli lähteä toisena kakkosena perään, mutta katseltuani putousta ja mietittyäni kuinka surkea kiipeilykuntoni onkaan yli puolen vuoden tauon jälkeen, päästin juuri paikalle tulleen Maijan tilalleni köyden päähän.

Näyttää jyrkemmältä kuin muistin. Jänskättää! - Kuva: Juho Risku

Katseltuani meidän ja yhden toisen seurueen vetoja putouksella oli sitten aika lähteä kokeilemaan kuinka äijän käy. Hakut käteen, untuvatakki pois ja ekun menoksi. Heti parin ensimmäisen metrin aikana kävi selväksi että eihä se tatsi ole minnekkään kadonnut! Ensimmäistä kertaa käytössä olevat hakkuni purivat hyvin ja suurimmaksi osaksi sain hakun hyvin märkään jäähän yhdellä lyönnillä. Ja kädet eivät palelleet ollenkaan, vaikka ravistelu jäikin vähän vähemmälle, kun painoin vaan tohkeissani menemään. Kyllä sitä näemmä osasi luottaa jalkoihi ihan yhtä hyvin kuin kevään viimeisillä kerroilla! Jee!

Tämän vedon jälkeen lähdimme hiipimään takaisin päin. Käyden matkalla rykäisemässä yhdet linjat Jaskalla. Ilta alkoi jo hämärtyä joten Jaskalla vetästiinkin vähän nopeampitempoiset nousut. Sielläkin vain kakkostelin tuntumaa saadakseni. Ylös Tuomaksen luo päästyäni täytyi todeta että "Perhana tämä on mukavaa hommaa!"

Hymyileviä miehiä Revontulen topissa

Ilta meni majalla saunoessa ja muutamia saunaolusia nautiskellessa. Mestarikokki-Juho väänsi kertaluokkaa tolkumman pizzan. Kolmen hengen ateriassa oli muunmuassa 1.8kg lihaa ja iha tolkusti juustoa ynnä muuta lisuketta! Voin sanoa että nälkä lähti ja jäi vielä tolkku siivu aamupalaksi. Väki väheni yhdellä autokunnalla, joten yöllä pääsin minäkin ihan sänkyyn nukkumaan. Ja ei muuten tarvinnut unta houkutella. Hieno päivä!

Lauantaina pakkanen oli kiristynyt ja noin -15 asteessa päätimme tehdä vähän erilaisen päivän. Lähdimme suunnistamaan alavirtaan, tarkoituksenamme käydä kiipeämässä Enkeliputous, sekä tutkia muita sen suunnan putouksia. Kaikkia kiinnosti kovasti nähdä uoman kovin putous, Sudenhammas/Sininen putous.
Huhu tiesi kertoa että joku porukka oli käynyt kiipeämässä Enkeliä jo tälle talvelle joten jonkinlainen polku pitäisi olla olemassa. Polku löytyikin ja tepastelimme reilun tunnin lähestymisen Enkelille. Putous oli ihan mukavan näköinen helppo WI3 ränni. Minulla oli suunnitelmissa rykäistä kauden ensimmäinen liidi, mutta jään ollessa kovaa ja lohkeilevaa, totesimme Veikan liidattua ja minun ja Tuomaksen kakkosteltua ylös, että lähdetään tutkimaan muita putouksia. Enkeliputous oli yllättävän pitkä ja Veikan päästyä ständille oli köyttä ulkona 55metriä. Lopun 15m oli tosin lumessa mönkimistä sopivalle ständipuulle.

Enkeliputous

Enkelin topissa

Enkelin jälkeen lähdimme tepastelemaan eteenpäin etsiskellen muita putouksia. Lopulta eteemme aukenikin hurjan näköinen Sudenhammas. Olihan se aika kovan näköinen, tosin vielä niin ohut, ettei liene kiipeilykunnossa ihan heti. Ehkä joskus tulevaisuudessa vanhempana, viisaampana ja vahvempana sitäkin putousta pääsee kokeilemaan, mutta ei ihan heti. Ihailtuamme putousta jonkin aikaa jatkoimme kohti seuraavaa Big Boy/Blue Boyta. Kyseinen putous löytyi, mutta oli tosiaankin pettymys. Pari lyhyttä jääpätkää ja välillä lumessa rämpimistä. Tuomas liidasi sen minun ja Veikan kakkostellessa. Tämän jälkeen päivä olikin jo niin pitkällä että lähdimme lompsimaan takaisin kohti autoa. Autolle päästyämme 1h 20min kävelyn jälkeen olikin jo pimeä ja aika lähteä huoltamaan majalle. Ilta meni saman kaavan mukaan kuin edellinenkin ja simahdin taas hyvissä ajoin tyytyväisenä mahan ollessa täynnä Juhon tekemää ruokaa.

Sudenhammas

Sudenhammas toisesta kuvakulmasta

Big boy / Blue boy ensimmäinen jäänökäre