Kajaani Street Run - ensikertalaisen puolimaratonkokemus

Lauantaina 17.5. heräsin hyvin nukutun yön jälkeen virkeänä. Iltapäivällä olisi ohjelmassa ensimmäinen virallinen juoksukisani. Omegawave mittaus näytti täydellistä kuntoa! Syke oli hieman koholla, varmaan jännityksen vuoksi. Olin  jännittänyt kisaa aika paljon jo edeltävällä viikolla. Aina juoksun tullessa mieleen hiipi kevyt jännittyneisyys mieleen ja kutkutus vatsanpohjaan. Mieleen pulpahteli kysymyksiä; Jaksanko juosta? Olenko taas asettanut liian kovia tavoitteita? Syönkö/juonko oikein, vai pitääkö kesken juoksun rynnätä puskaan/vessaan? Alkaako penikat vaivaamaan niin kovasti, etten voi juosta loppuun asti?

Näitä kysymyksiä pyörittelin mielessäni ennen kisaa. Kisaa edeltävät pari kevyttä juoksulenkkiä tuntuivat hyviltä, eikä uusien Zeropointin kompressiosäärystinten myötä penikatkaan pahemmin vaivanneet. Uskoin kuitenkin, että penikat voivat alkaa vaivata kovemmassa menossa kisassa. Juomis ja syömis asiat huoletti, sillä minulla on usein pidemmillä lenkillä käydessä käynyt niin, että ennen lenkkiä juoma vesi tahtoo ajattaa pusikon puolelle kesken lenkin. Tämän vuoksi kisaa ennen tuli juotua hieman varovaisesti. Liian varovasti, kuten kävi myöhemmin ilmi.

Yön "aktiivisuus" Polar Loopilla mitattuna

Unen määrä ihan sopiva minulle :)

Omegawave kertoo minun olevan
VALMIS!

Koska startti oli vasta klo 15, ei pelkkä aamupalapuuro mustikoiden kanssa riittänyt ravinnoksi. Puolen päivän aikaan tein kevyen lounaan johon kuului jauhelihaa, makaroonia ja wokkivihanneksia. Tämän ruoan tiesin toimivan itselle hyvin, eikä turvotustakaan pitäisi tulla. Syömisten suhteen kaikki menikin suunnitelman mukaan. Muuten alkupäivä meni lepäillessä ja voimia kerätessä.

Kisapaikalle saavuin noin 13:45, sillä osallistujamateriaalit piti noutaa ennen kello kahta. Ulkona oli tosi lämmin, olihan kevään ylivoimaisesti lämpimin päivä ja mittari pyörikin kahdenkymmenen asteen hujakoissa. Kisapaikalta ei sattunut silmään infoissa mainittua juomapaikkaa ja koska luulin juotavaa löytyvän, en ollut ottanut omaa juomapulloa mukaan. Lähdimme siis käymään kävelemässä keskustassa kun aikaa oli. Kaupasta ostin lähdevettä ja Fazerin Sininen -suklaapatukan. Jokin energiajuoma kävi myös mielessä, mutta päätin tyytyä veteen, ettei vahingossakaan mene pakki sekaisin tässä vaiheessa. Näiden eväiden voimin palasimme lähtöpaikalle ja olikin aika lähteä verryttelemään. Kisapaikan suuntaan kävellessä jalat alkoivat tuntua oudosti ihan voimattomilta. Ilmeisesti jännitys sai aikaan tällaisen tuntemuksen, sillä se hävisi lämmittelyjuoksulle lähtiessä. Verrytellessä askel tuntui kevyeltä ja jalat hyviltä. Zeropointit olivat tukemassa pohkeita, eikä penikoissa tuntunut mitään oireita kivusta.

10min lähtöön, jänskättää!

Noin vartti ennen lähtöä siirryin lähemmäs lähtöpaikkaa. Jännitys oli aika kova. Hetki ennen lähtökarsinaan siirtymistä kytkin sykemittarin Polar Loopiin ja jännitys selkeästi vaikutti, sillä paikallaan seisoessakin sykkeet pyörivät jo 140-150 paikkeilla! Ensikerta, jännittäähän se, etenkin kun on minun lailla altis jännittämään vähän kaikkea. :) En mennyt ihan kärkiporukkaan, sillä arvelin siellä olevan kuitenkin niin kovasti juoksevaa sakkia, että pyörisin vain muiden haitolla. Olihan samassa lähdössä sekä 5km, 10km, että puolimaratonin lähtijät.

Ja niin lähtö tapahtui. Alussa oli ruuhkaa, mutta huomasin edessäni olevan lopultakin melko paljon hitaita juoksijoita. Ensimmäiset 400m menivät aikalailla muita ohitellessa. Väkijoukon imussa tuli  juostua aika kovaa vauhtia. Katselin laina-Garminista vauhtia ja se oli selkeästi nopeampaa kuin olin suunnitellut. Olin suunnitellut juoksevani ensimmäisen kierroksen hieman alle 4:50 min/km vauhtia, mutta niin vain ensikertalainen jäi tapahtuman huumassa kovempien peesiin, enkä malttanut hidastella. Katsoin heti muutaman sadan metrin jälkeen sykkeitä Polar Loopista, joka näytti sykkeen olevan 186! Hämmästyin, sillä en tuntenut olevani ollenkaan rasittunut ja pystyin juttelemaan muiden juoksijoiden kanssa. Vilkuilin aina välistä Looppia, sillä ajattelin sen routineen, niin niikuin Polar Beat -puhelinsovellus usein tekee, eli jumittaa sykkeen tiettyyn arvoon vaikka todellisuus olisi aivan muuta. Jumissa Loop ei kuitenkaan ollut, sillä sykkeet vaihtelivat noin 175 ja 185 välillä.

Vauhti tuntui kovasta sykkeestä huolimatta kuitenkin hyvältä ja tuttu juoksija sattui kohdalle, niin juostiin eka kierros samaa matkaa. Raatihuoneentorilla oli ensimmäinen juomapaikka, joka tulikin tarpeeseen. Suu tuntui kuivalta. Kiireissään en malttanut juoda kunnolla, otin vaan vauhdista mukin urheilujuomaa, pari kulausta juostessa ja muki roskiin. Muovimukista olikin yllättävän hankala juoda juostessa. Puolet mehusta meni pitkin naamoja. Noh, onneksi seuraava juomapaikka oli vain 2km päässä lähtöpaikalla.

Toinen kierros alkamassa, vielä jaksaa. Tästä lähtien mentiin yksin.

Toisella juomapaikalla otin sekä urheilujuomaa, että vettä. Vettä siksi, koska urheilujuomasta jäi paha maku suuhun ekalla juomapisteellä. Taas molemmista pari ryyppyä ja mukit mäkeen. Juoksuseura jäi juomaan kunnolla minun kiirehtiessä, joten toiselle kierrokselle meninkin yksin. Väliaika ekan kierroksen jälkeen oli hyvä ja olin tyytyväinen vauhtiini. Lähtöpaikalla oli myös kannustusta ja tsemppi piristi huimasti, kiitos! :) Toisen kierroksen menin aikalailla saman tuntoista vauhtia, mutta yksin juostessa homma ei ollut enää lähellekkään niin jännittävää. Aina välillä reitin varrella oli katsojia, mutta muuten sai juoksennella omikseen. Reitin musiikkipisteissä oli välillä mukavaa musiikkia ja sitä jäikin mielessä hyräilemään. Toisen kierroksen juomapisteet meninkin jo hieman rauhallisemmin, että saisin juotua paremmin. Yhä kuitenkin turhan hätäisesti, vaikka nyt pysähdyin kävelemään ihan juomisen ajaksi. Toisen kierroksen lopussa juoksu alkoi tuntua jo hieman raskaalta.

Kolmannelle kierrokselle oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus nostaa vauhtia. Noh, suunnitelmaa kovemman alkuvauhdin myötä kolmannelle kierrokselle lähtiessä tuntui siltä että tässä ei tosiaankaan lisätä vauhtia. Juoksu tuntui sen sijaan jo aika raskaalta, tsempin myötä kierrokselle ja jaksoihan tuon, vaikka vauhti pääsi jo välillä hiipumaan.

Neljännelle kierrokselle lähtiessä olo oli jo tosissaan väsynyt ja heti alussa tuntui jo että kävelyyn siirtyminen houkuttaa kovasti. En kuitenkaan antanut periksi, vaan jatkoin juoksemista ajatellen aina kohteeksi jonkun näkyvän pisteen johon asti piti päästä. Niin matka hiljokseen eteni. Yritin pitää mielessä lukemaani tutkimusta, että pitkän matkan juoksussa uupumus ja vastaan tuleva  niin sanottu "seinä" milloin voimat tuntuvat loppuvan kokonaan, on oikeasti vain juoksijan pään sisässä. Aivojen ovela huijaus säästää kehoa kovalta rasitukselta. Eli oikeasti voimia ja energiareserviä kehossa riittäisi, mutta aivot valehtelevat voimien olevan lopussa. Näimpä pidin tämän mielessä, enkä vaihtanut kävelyksi, vaikka etenkin viimeisillä kahdella kilometrilla tuntui ettei jaksa juosta enää yhtään! Viimeisellä kierroksella alkoi myös tulla vilunväreitä ja palelun tunnetta, vaikka lämpötilaa oli parisen kymmentä astetta ja aurinko paistoi. En tuolloin sitä väsyneenä älynnyt, mutta nestehukkahan se pisti palelemaan. Viimeisellä kierroksella tuntui välillä, etenkin mutkissa hieman, niinkuin oikean jalan lonkankoukistaja yrittäisi kramppailla. Olisi pitänyt juoda urheilujuomaa jo ennen juoksua!

Laina-Garmin näytti aika tarkkaa dataa. Matka heitti vain 50m, aika sekunnin.

Viimeisen juomapaikan jälkeiset 2km oli suunnitelmissa yrittää kiristää vauhtia edelleen, mutta haaveeksi jäi. Hetken aikaa sain pidettyä kovempaa vauhtia, mutta sitten oli pakko hidastaa. Kylkeen alkoi pistää hieman, ei kuitenkaan onneksi kovin pahasti. Viimeisessä ylämäessä ohitseni juoksi loppukiriin mies jonka olin itse ohittanut noin kilometria aiemmin. Siitä sain vielä hieman puhtia kiristää viimeiselle kymmenelle metrille ja tulin puolisen metriä tätä ohittanutta jäljessä maaliin. Molemmille kirjattiin sama aika, 1:41:09, mutta minulle huonompi sijoitus (16/50), mikä ihan oikein olikin, kun jäljessä olin. Maaliin tullessa mielessä ei edes käynyt ajatus siitä, että pitäisi parantaa omaa sijoitusta. Ainut mikä viimeisellä kilometrilla pyöri mielessä, tavoiteajan kuluessa umpeen, oli jaksaa ylipäätään juosta maaliin asti.

Tulokset

Maaliin tultua oli pakko nojailla hetken aikaa tolppaan, sillä tuntui että taju lähtee. Hetken voimia kerättyäni jatkoin huoltopisteelle josta urheilujuomaa, vettä, rusinoita ja suolakurkkuja mukaan. Evästä ja juotavaa piti hakea vielä lisääkin. Nörtti kun olen, niin heti kamppeeni saatuani piti alkaa kännykällä vastailemaan online tuloksia seuranneiden onnitteluihin. :) Olo oli mukava, mutta hyvin väsynyt. Jalat tuntui olevan melkoisen jumissa! Lämpimästä säästä huolimatta piti vetäistä takki päälle autolle kävelyn ajaksi.

Kisan jälkeen noin 5 mukia nestetä juotuani kävin puntarilla, joka näytti edelleen -2,1kg ennen kisaa ottamaani punnitukseen! Hieman vajausta joo. Väsyneenä en kuitenkaan älynnyt alkaa tankkaamaan sen enempää, kun ei janottanutkaan. Fiksuna kaverina vaan saunaan ja saunan päälle olut. Tästäpä ei tarvinut odottaakkaan kuin noin tunnin verran, niin iski sellainen huonous päälle, että vessassa päivystämisen jälkeen tärisin peiton alla palelemassa. Vaakatasoon oli pakko heittäytyä, sillä seisoessa tai istuessa tuntui että taju menee. Urheilujuomaa ja suolakeksejä peiton alla syötyäni alkoi oloni palautua hiljalleen normaaliksi ja pystyin jopa syömään yhdeksän jälkeen illalla grillilihaa. Yöunen jälkeen olo oli jo hyvä, lukuunottamatta reisien lihaskipua, jonka palautuminen vaati useamman päivän.

Omegawave näyttää punasta juoksun jälkeen.
Olo oli kyllä aika punainen myös.

Omegawaven mittaustulokset seuraavana aamuna.
Lenkillehän se ajattaisi... (en mennyt)

Sykkeet kisassa olivat jotain minulle outoa. Jännityskö aiheutti sen, että heti alusta sykkeet paukahti maksimialueelle ja pysyi siellä. Rasitus ei kuitenkaan tuntunut pahalta ja ekalla kierroksella tulikin juteltua välillä juoksun aikana. Keskisyke 182 on kuitenkin kohtuu paljon 1h 41min ajaksi. Käsittääkseni puolimaratonitkin juostaan yleensä vk-alueilla, kokeneemmat korjatkaa jos olen väärässä.
Näillä sykkeillä ei ihme että Omegawave näytti juoksun jälkeen punaista sydän- ja verenkiertojärjestelmän tilaksi. Mutta seuraavana päivänä tilanne oli jo palautunut miltei normaaliksi. Eli ei pumppu ainakaan tarvi pitkää lepoa tämmöisen suorituksen jälkeen, lihasten suhteen tilanne on taas aivan toinen.

Sykekäyrä. Ylälaidan overall-tietoihin puukotettu aika ja matka käsin. Alalaidassa juoksuajan keskisyke. Hirviää revittelyä!

Kilometrinopeudet. Kohtalaisen tasavauhtisesti on menty, mutta hidastuva trendi näkyy, etenkin loppua kohti.

Mitä tästä opin:

- Nesteytys! Sekä ennen, aikana, että jälkeen selvästi enempi nestettä.
- Pelkän veden sijaan myös urheilujuomaa ennen ja jälkeen kisan.
- Tarkempi totuttautuminen kisavauhtiin antaa varmuutta vauhdista ennen h-hetkeä.
- Juoksun aikana vaatii malttia pysyä suunnitelmassa, vaikka muut menee kuinka kovaa ohi.
- Zeropointin kompressiosäärystimet ovat aivan huikeat kamppeet! Koko kevättalven ja kevään juostessa vaivannut penikkatauti loisti poissaolollaan! Suosittelen lämpimästi kompressiosäärystimiä penikkataudista kärsiville, sekä juoksun aikana, että palautumista nopeuttamaan. Juoksun jälkeen oli muutaman päivän ajan reidet melkoisen kipeät, mutta pohkeissa ei ollut yhtään mitään ongelmaa. Luulenpa siis säärystinten auttaneen palautumiseenkin.

Kompressiokamoista innostuneena tulikin sitten tilattua yli 50 % alennuksessa olleet 2XU kompressiotrikoot. Saa nähdä tuovatko nämä lisää suorituskykyä :)

Tavoitteeni alittaa 1:40:00 ei toteutunut, mutta voitin itseni parantamalla aiempaa aikaa ja selviämällä maaliin ensimmäisessä juoksukisassani!


Jatko:

Seuraava koitos onkin heinäkuun lopulla oleva Kuhmo Maraton, jonka puolimaratonille asetan kaksi tavoitetta. Ensimmäinen ja pääasiallinen tavoitteeni on alittaa tuo 1:40:00. Toinen, kovempi tavoite, mikäli homma menee nappiin ja juoksu kulkee, olisi saavuttaa 1:35:00.
Kuukausi Kuhmosta eteenpäin, on ohjelmassa minun kesän 2014 päätapahtuma, Raatteen Maraton Suomussalmella, jossa juoksen täysmaratonin. Sen vuoksi tänään alkaneessa uudessa treenisyklissä pidennänkin hieman pitkiä rauhallisia pk-lenkkejä, sekä teen kesäkuun lopussa yhden reilusti pidemmän, noin 32-35km lenkin. Tällä kertaa aion myös totuttautua paremmin juoksemaan aiottua tavoitevauhtia.

Kuten jatkosuunnitelmista huomaa, into kestävyysurheiluun ei todellakaan hiipunut ensimmäisessä juoksukisassani! Sen sijaan haaveita ja suunnitelmia on jo lajirepertuaarin laajentamisenkin suuntaan! ;)

Kolmannella kierroksella askel painaa jo

- Juha