Syksy 2013 - Viikonloppuretkiä maastoon

Syksyn 2013 harrastusteemaksi näkyy muodostuvan viikonloppuretkeily. Ajan ja rahan puutteen vuoksi retket kauemmas kiipeilypaikoille ovat jääneet, joten olen alkanut katsella aktiviteettia lähempää. Ja mitäs Kainuussa voi tehdä luonnossa? No esimerkiksi retkeillä! Näimpä päätin kokeilla viikonloppuretkeilyä lähimaastoon muunmuassa Jaakko Heikan ja Mark Robertsin blogikirjoitteluiden kannustamana. Samaisten miesten blogeista ja twiiteistä sain myös ajatuksen alkaa miettiä retkikamojen painoa. Kevyemmällä kuormallahan jaksaa paremmin ja pienemmän tilan vievät kamat kulkee kätevämmin. Tästä innostuneena aloitin varustelaihdutuksen tiputtamalla ruoanlaittokamppeiden painoa vajaalla kilolla. Tilasin MSR PocketRocket -polttimen, joten trangian mölhö saa jäädä lyhyiltä retkiltä kokonaan pois. Tällä hetkellä kattilana toimii trangian pienempi kattila, mutta sen tilalle tullenee jossain välissä jokin pienempi ja kenties kevyempikin kattila. Nykyisellään poltin, kattila, kahva, muki ja lusikka painaa 307g, mikä on aika iso muutos vanhasta 1257g:sta. Mutta grammanviilailuni on vielä alkutekijöissään, joten palataampas siihen asiaan myöhemmin. Nyt katsaus mitä syksyn mittaan on viikonloppuretkeilyn merkeissä tullut touhuttua.

Juntusrannan valot Juntusjärven takana

Pitämä (12-13.9.2013):
Ensimmäinen retki: Ensimmäinen yönyliretkeni lähimaastoon tapahtui jo heinäkuussa, kun keksin lähteä telttailemaan Suomussalmen Pitämältä. Lähtö meni aika myöhäiseksi ja pääsinkin starttaamaan vasta joskus klo 20 jälkeen. Tepastelin Pitämänjärven rantaa maisemia kuvaillen ja lapsuuden leikkpaikkoja muistellen. Ylitin Pikku-Pitämän ja ison Pitämän välisen salmen kävelysiltaa myöten ja jatkoin polkua kohti Seitenahvenista. Halusin vähän vaihtelua, joten en kävellyt koko matkaa järvelle perinteistä polkua myöten, vaan vaihdoin vanhalle metsäkoneenuralle jota en ollut aiemmin tepastellut. Ura sivusi järven reilun 50m päässä ja katselin kun rannalla olikin joku kalamies lohta pyytämässä.Ilma oli viilentynyt niin paljon että sai hyvinkin kiskoa uutta Rabin Sawtooth softshell takkia päälle. Istuskellessani Seitenahvenisen taukomajassa katsellen auringon painumista metsän taakse, mietin jäisinkö jo siihen yöksi. Mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa kohti suunnittelemaani määränpäätä; joenrantaa lomakylän harjujen liepeillä.
Rymysin joenrantaa länteen etsiskellen mukavaa telttapaikkaa. Istuskelin tovin aikaa rannassa mäntyä vasten mutustellen eväitä. Mielessä kävi jäisikö nukkumaan ihan taivasalle, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaa. Ylitin suoalueen ja pääsin lopulta koko alueen lounaisimpaan niemeen jossa olikin ihan mukavan oloinen paikka. Pistin teltan pystyyn ja aloin koisimaan. Hitaasti tepastellessa, maisemia katsellessa ja eväitä mutustellessa olikin mennyt myöhään ja kello oli hyvinkin yli puolenyön.

Seuraavana päivänä heräilin ja kokkailin sapuskaa. Pötköttelin teltassa kaikessa rauhassa, kunnes kuuma ilma pakotti jatkamaan matkaa. Suunnistellessani kohti tutumpia mastoja ja Akonvaaran hiihtolatuja alkoi taivaalta tulla pientä tihkua. Sade ei kuitenkaan yltynyt ja pikku tihku vain virkisti "jostain syystä" hieman huteraa oloa. :p

Kelluva sauna Pitämänjärvellä

Pitämänjärveä

Seitenahvenisen taukotuvalla

Telttapaikka

Aamupäiväpala tulella

Jumalissärkkä (6-7.9.2013):
Seuraavana retkikohteena oli jo viime talvelta tuttu yöpaikka: Jumalissärkän laavu. Saavuin perjantaina töiden jälkeen Jumaliskylälle isän luokse, josta lähdin tepastelemaan tietä myöten kohti polun alkua. Otin varalta mukaan vähän halkoja, sillä huhu tiesi kertoa paikalla aiemmin päivällä käyneen koululaisryhmän, eikä laavulla ollut ollut ennestäänkään kovin paljoa puita. Matkan ensimmäinen parikilometrinen kulkee soratietä pitkin ennen metsään sukeltamista. Matkalla ylitin myös pienen Jumalisjoen. Tällaisia pikku virtoja olisi mukava tutkia packraftilla, sillä rannat ovat niin ryteikköisiä ettei sinne kehtaa jalkaisin pakkautua.

Laavulle päästessäni alkoi ilta hämärtyä ja nuotion virittelyyn sai ryhtyä samontein, sekä makkaranpaiston, että valon takia. Halot alkoivat olla aika vähissä, mutta ei tuonne olis vielä tarvinut sentään omia kuskata. Vaan eipä nuo paljoa painaneet. Vieraskirjan mukaan koululaiset eivät olleet laavulla käyneetkään, lienevätkö vaan painaneet tukka putkella ohi kohti särkkää ja sen maisemia.
Ilta meni mukavasti makkaraa paistellessa, virvokkeita nauttiessa ja hiljaisuutta kuunnellessa. Lopulta painuin pitkälleen lueskelemaan.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräilin taas kaikessa rauhassa ja pötköttelin kirjaa lukien hyvän tovin ennen paluumatkalle lähtöä.

Jumalisjoki

Jumalissärkän laavu

Iltainen Saarilampi

Makuupussiko tulessa!

Aamupäiväistä metsää

Hämeaho (7-8.9.2013):
Heti samana päivänä Jumalissärkältä saavuttuani suuntasin auton keulan kohti pohjoista ja Juntusrantaa. Lehtovaaralta lähdin tepastelemaan Lehtovaarantietä länteen kohti Kuisman risteystä, josta Itärajan retkeilyreitti poikkea maastoon. Ensimmäiset kolmisen kilometria oli aikamoista suoryteikköä, mutta kartan perusteella tiesin mukavamman maaston koittavan. Matkalle mahtui niin nurmettunutta ja vanhaa palaneen talon pihaa, hakkuuaukkoa, laajaa suota, kuin vanhaa kuusimetsää runsaine naavapartoineen. Välillä auringon mennessä pilveen muuttui kuusimetsä melkoisen synkännäköiseksikin. Tällaisessa synkässä kuusikossa onnistuin eksymään reitiltäkin. Olin kuullut ennakkoon varoituksen, että jossakin vaiheessa reitti ja polku erkanevat hämäävästi ja näinhän minäkin pölhöttelin tyytyväisenä polkua pitkin, kunnes yhtäkkiä huomasin sinisten reittimerkkien puuttuneen jo jonkin aikaa. Eipä siis muuta ku takaisinpäin ja etsimään risteystä. Erkaneva polku on tosiaan hyvin heikosti havaittava, mutta muutaman metrin päästä se jatkuu taas hyvänä.

Viimeiset muutamat kilometrit polku kulkee rajavyöhykkeen reunaa ja polulla saakin olla valppaana, ettei puolukoiden perässä kirmaa polulta liian kauas itäänpäin ja mene vahingossa kielletylle alueelle. Rajavyöhyke kulkee kumpuilevaa maastoa, missä pienet kangaskummut ja suojuotit vaihtelevat. Eräs tällainen kangasosuus on nimeltänsä mielenkiintoinen Kalmokangas. Mistä lie nimensä saanut, mutta eipä tuolla kankaalla onneksi kävellyt kalmoja vastaan näin päiväsaikaan, miten lie öisin?! Synkän näköisiä pilviä alkoi kertyä taivaalle viimeisen kilometrin matkan aikana ja kiristinkin hieman tahtia, että pääsisin majan turvaan ennen mahdollista sadetta. Perille majalle pääsin jälleen juuri hämärän alkaessa levitä metsään. Maja ja sen ympäristö ovat oikein mukavan näköistä ja majan vieressä on pieni jyrkkärantainen erämaalampi, johon menee pitkokset ja portaat suoraan lampeen. Eli uimassa käynti olisi helppoa, mikäli kylpeä mielisi.

Pistin taas ensitöikseni nuotion tulille ja aloin makkaranpaistelutouhuihin. Yllätyksekseni huomasin että täälläkin toimii 3g-verkko! Ilta menikin makkaraa paistellessa, kännykkää räpläillessä ja vieraskirjaa selaillessa. Ennen nukkumaanmenoa käytin vielä pienen tulen kaminassa, sillä sisällä tuntui vähän vilpoisalta. Lämpö kuitenkin herätti piilossa pysyneet kärpäset, joita majassa tuntuikin olevan iha laumallinen. Jouduin metsästämään tovin aikaa näitä pörriäisiä ennen nukkumaan menoa.

Aamupäivä meni taas samaan tyyliin kuin edellinen aamu laavulla. Lueskelua kaikessa rauhassa ennen paluumatkalle lähtöä. Pois kävellessä vasten paistava aurinko lämmitti hyvin ja t-paidassa sai hikoilla. Melkoinen Syyskuu! Matkoihin meni kumpaankin suuntaan aikalailla kaksi tuntia, eli matkavauhti oli nelisen kilometria tunnissa.

Kuisman vanha talo. Huonoksi on menny

Naavaa

Soista maastoa matkalla Hämeahoon

Polku kulkee rajavyöhykettä seuraillen. Kalmokangas.

Hämeahon tupa

Ilta nimettömän pikku lammen rannassa tuvan takana

Lämmin ja aurinkoinen aamupäivä

Martinselkonen (14.9.2013):
Seuraavana viikonloppuna ohjelmassa oli suvun perinteinen syysvaellus, joka tänä syksynä suuntautui Martinselkoseen. Aamulla vietiin pari autoa odottelemaan Pirttivaaran lähelle Porrasahon parkkipaikalle, jossa polku yhtyy tiehen. Tämän jälkeen koko yhdeksänhenkinen seurueemme suuntasi kohti luonnonsuojelualueen toisella puolella olevaa Taivalvaaraa, josta vaelluspolkumme alkoi. Sää oli syksyisen oloinen, mutta aamuinen vesisade loppui juuri ennen lähtöä, joten kuoritakki sai pysyä repussa. Matkassani oli yöpymisvermeet, sekä uusi keittosysteemini, sillä tarkoituksenani oli käpytellä porukan mukana Porrasahoon, josta muiden noustessa autoon minä kääntyisin takaisin Teerilammelle jossa yöpyisin ja tepastelisin sunnuntaina Lehtovaaralle. Olin ottanut varalta mukaan myös teltan, sillä epäilin juuri edellisellä viikolla alkaneen maalinnunmehtuun vetävän paikalle metsästäjiä. Tämä luulo osoittautuikin oikeaksi, sillä lähtöpaikallamme oli asuntoauto, sekä yksi henkilöauto jossa metsästäjiä. Paikalla oli myös rajavartioston miehiä tarkistamassa metsästyslupia. Eli suoranainen ruuhka erämaaparkkiksella!

Matka sujui mukavasti syksyisen erämaan kauneutta katsellen ja niitä näitä jutellen. Matkalla vastaan tuli myös pari metsämiestä pystykorvan kanssa ja pysähdyimme vaihtamaan sanasen. Ensimmäisen tauon pidimme Juoksutuksenahon nuotiopaikalla jossa söimme vähän eväitä ja joimme kupposet teetä. Teetauon jälkeen jatkoimme tepastelua halki soiden ja kankaiden. Välillä pysähdyimme kuvailemaan luonnon nähtävyyksiä ja ihan vaan katselemaan maisemia, sekä kuuntelemaan tarinoita menneiltä ajoilta näillä selkosilla.

Teerilammen kämpille päästyämme aloimme paistella makkaraa ja keitellä kahvia. Majassa oli muutama rinkka, joten arvioni metsästäjien läsnäolosta selkosilla osui aivan oikeaan. Paikka on oikein mukava ja maja suorastaan houkuttelee yöpymään. Onhan se aika luksustupa kerrossänkyineen ja valmiine patjoineen!
Syötyämme eväät ja juotuamme muutaman pannullinen kahvia aloimme viimeisen kolmanneksen matkasta kohti Porrasahoa. Matkalla aloin miettiä palaisinko sittenkään enää Teerilammelle, vai menisikö muun seurueen mukana saunomaan ja syömään. Varattuun tupaan pakkautuminen ei oikein houkutellut, eikä oikeastaan telttailu tuvan pihassakaan, joten pähkäiltyäni asiaa loppumatkan päätin lähteä saunomaan. Kyllähän sitä kerkiää yöpyä Teerilammella toistekkin.

Tämä Martinselkosen polku on tosi mukava kävellä. Maasto on mukavaa erämaata metsineen ja soineen, joiden pitkoksista osa on tosin aika huonossa kunnossa, joten ihan lenkkareissa ettei välttämättä kannata reitille lähteä. Tänne saatan palata vielä myöhemmin tänä vuonna, sikäli mikäli tulevaisuudensuunnitelmat toteutuvat...

Syksyinen silta

Martinselkosen poluilla

Kelon kylyki

Suomaisemaa

Suolta lirisevä puro

Teerilammen tupa

Teerilammen rannalla

Kuusimaisemaa

Kanto on saanut sammallakin

 - Linon