lauantai 5. toukokuuta 2012

Kiipeilyturinoita keväältä


Pidän kaksin käsin tiukasti kiinni kallionhalkeamasta. Pulssi hakkaa, sekä ponnistuksen, että jännityksen vuoksi. Tunnen väsyneiden käsieni otteen löysäävän hetkellä millä hyvänsä, mutta jalkani onnistuvat löytämään ensisilmäyksellä sileältä näyttävän kallion pinnasta pienen ulkoneman ja pääsen levähtämään jalan varaan. Kädet tuntuvat olevan aivan puhki ja mietin jo luovuttamista, mutta sisu ei anna periksi. Kurkotus ylös ja saan kuin saankin kiinni kallion ylälaidasta ja jaksan kammeta itseni ylös. Istun kallion reunalla ja katson ympärilleni. "Minä tein sen! Pääsin huipulle ja voitin itseni!" 

- Juha Hulkkonen 2012


Kiipeilyhommat ovat sujuneet hyvin kevättalven ja alkukevään aikana. Gearia on tullut lisää, liidikurssi käyty ja viime viikonloppuna pääsi avaamaan ulkokiipeilykauden mahtavasti Suomussalmen Sonnikalliolla. Täytyy sanoa että oli aivan huikeaa päästä kalliolle! Varsinkin tunne mikä tuli päästyään ensimmäisen kerran kallion laelle oli aivan mahtava! Mutta katsotaanpas ensin mitä kevään mittaan on tullut touhuttua:

Oulussa on tullut käytyä useamman kerran kiipeilemässä ja shoppailemassa  Shelbyssä . Puokkarin yläköysihommat saivat jäädä, kun OKS järjesti Virpiniemessä 25.3. seinäkiipeilyn peruskurssin, eli liidikurssin. Kurssi oli oikein mielenkiintoinen ja hyvä. Saimme hyvää opastusta ja harjoitusta liidaamisesta. Kurssin lopuksi saimme vielä todistukset suoritetusta kurssista, jonka avulla voi todistaa osaamisensa muuallakin kuin OKS:n tapahtumissa.

Ensimmäinen nousu liidaten jännitti vähän, mutta sen mentyä hyvin, jännityksen ja pienen tippumisenpelon unohti. Yhtään oikeaa tippumista ei kurssin aikana itselle sattunut, vaikka sitäkin olisi ollut ihan hyvä harjoitella. Kurssilla mukanani oli maaliskuun alussa hankkimani GoPro HD Hero2 kamera, jolla kuvailinkin ahkerasti. Youtubeen LinonXtreme -kanavalle on tullut laiteltua muutama kiipeily- ja joitakin muita videoita. Liidikurssiltakin tarttui videolle yksi mukava muisto. Virpiniemen toiseksi vaikeimman seinän nousu kaikilla otteilla ainoana kurssilaisena.






Suomussalmen seinälläkin on tullut mukavasti progressia. Negatiivisen seinän progressi on mennyt niin, että ensin mustilla ylös, sitten värien kautta oranssiin. Keltainen on vielä saavuttamatta ja taitaa jäädäkkin syksyyn, mikäli säät vaan suosivat kallion valloitusta. Kevään seinäkiipeilyistä kokoilin videon missä pätkiä Suomussalmelta ja Virpiniemestä.








Kuten jo alussa mainitsin, Vappuaattona 2012 pääsin ensimmäistä kertaa kiipeilyurallani kalliokiipeilemään. Sää oli mukavan keväinen ja aurinko paistoi. Mika opetti uusia asioita mitä kalliolla pitää tietää ja osata sisäseiniin verrattuna. Sonnikallion laskeutuessa suoraan veteen ja jäiden ollessa jo sen verta petollisessa kunnossa, aloitimme touhun kallion laelta kuten kesälläkin. Homma alkoi siis gearin pukemisen ja tarkastamisen jälkeen laskeutumisharjoituksella pelipaikalle. Laskeutuminen oli myöskin uusi asia itselle ja se tuntuikin yllättävän jännittävältä! Voisi kuvitella että kun on kiipeillyt jo jonkin aikaa, niin laskeutuminen ei sen kummemmin säväyttäisi, mutta yllättäen huomasinkin jännittäväni kun peruuttelin kallion laidalle köysi ATC:n ja varmistusprusikin läpi kulkien.

Laskeutuminen meni kuitenkin mukavasti ja pääsin ankkuroitumaan slingeillä noin puolitoista metriä kallion alalaidasta tehdylle varmistusständipaikalle. Tässä vaiheessa huomasin, että alkaa olla aika päivittää taas omaa gearisettiäni. Mutta sehän olikin tiedossa ja siitähän minä tykkään! Materialisimionnellisuus... <3

Alussa pääsin seuraamaan touhua varmistajana ja katselemaan reittejä Mikan kiipeämänä. Kallio näyttikin yllättäen vaikeammalta, kuin mitä olin luullut! Ja tämä huomio tuli todennettua ihan käytännössä kun pääsin seuraavaksi itse kopaisemaan. Olin suunnitellut ennakkoon, että toki menen heti liidaamalla ylös, mutta paikan päälle pääsy karisti liiat luulot aika nopeasti ja lähdin ensikokeiluuni nöyrästi yläköydellä. Ja hyvä valinta se olikin. Kallio opetti ensikertalaiselle nöyryyttä ja vähällä olikin että kallio jää nousematta. Kruksikohdassa tipuin köyden varaan monta kertaa ja olin jo varma etten pääse kohtaa, mutta sitten jokin, en muista mikä muutos reitissä osoittautui helpommaksi ja pääsin kuin pääsinkin kruksin ohi "levähdyspaikalle". Tämän jälkeen oli vielä vähän helpompi siirtymä ja loppurutistus. Lopussa oleva halkeama josta piti saada pidettyä tuntui sen verta hankalalta pumpissa oleville käsille, että olin taas luovuttaa, mutta sitten päätin että "jumalauta, minähän yritän"! Joten niinpä sain kuin sainkin kiinni kallion ylälaidasta ja jaksoin hilata itseni ylös. Tunne kallion reunalle istumaan kääntyessä oli aivan upea! Ihan mahtavuutta! Tätä on pakko saada lisää!


Kokeilin iltapäivän mittaan toki liidaamistakin, mutta kruksikohta jäi ohittamatta. Putoamisenpelkoko lie sitten tullut esteeksi, vai mikä lie, mutta kolmen putoamisen jälkeen lopetin ja jatkoin yläköydellä. Seuraavalla kerralla sitten liidaten ylös! ;)





Kiipeilygeariakin on kevään mittaan kertynyt aina jotain tarvittaessa. Alkuperäiseen setuppiin nähden tavara on moninkertaistunut, mutta aina sitä tarvitsisi lisää... Settiin on valikoitunut Petzliltä uusi Elios 2 kypärä, johon on tarttunut jo GoPron kiinnike ja parit "sponsori"tarrat, sekä mankkapussi. Edelridiltä jatkot, slingit ja sulkkarit, Bealilta lehmänhäntä ja BlackDiamondilta hyvä sulkkari varmistukseen, mikä ei käänny vahingossa poikittain. Huomasin usein varmistaessa, että joku minun varmistustyylissä kääntää sulkkarin melkein joka kerta poikittain, joten kun huomasin Shelbyn sivuilla kyseisen GridLock sulkkarin , meni se välittömästi hankintalistalle. Tässä hommassa kuitenkin turvallisuus ennen kaikkea.
HUOM! Kahvakuulat eivät kuulu yleensä varusteisiin, eli en roikota 32kg lisäpainoa mukana kiivetessä. ;)




- Linon

2 kommenttia: