HUOM! Videolla ja tekstissä esiintyy liidaamista, mutta se ei kuulu kurssin opetukseen, eikä osallistumisvaatimuksiin. Liidailut ovat osallistujien omaa touhua itse kurssin koulutusosan ulkopuolella.
Shelbystä tarttui mukaan taas muutama sulkurengas ja slingi. Ainahan sieltä jotain ostettavaa keksii, kun Oulussa käy. Kohta tosin alkaa olla geari siinä kunnossa, että näillä alkaa jo pärjätä. Ehkä 30m köyttä ja erillistä köysipussia vielä kaipailis. Reissussa olikin testissä uudenkarhea Moon Voyager Rope Bag. Laukusta voisi sen verran mainita, että oikein hyvän oloinen laukku, mutta pikkutaskuja kaipailisi välipalan jne säilitykseen. Uuden 70m köyteni kanssa reppu tulee tosin ihan täpötäyteen, eikä eväitä toki mukaan enää mahdukkaan. Pitäneekö laittaa 70m köydelle oma köysipussi, jonka nappaa pidempää köyttä tarvittaessa mukaan repun lisäksi.Ilta meni topokirjaa innoissaan tavaten ja mahdollisia oman tasoisia reittejä kartoittaen. Kartoitus meni itseasiassa kohtalaisen hyvin nappiin, sillä yhtä lukuunottamatta sain kaikki 27cragsin To-do listalla Songasta olleet reitit tick-listaani, osa onsightina ja osa redpointina. To-do listalle jäi vain 5b tasoinen Cool, joka näytti muiden kiipeämän sen verta haastavammalta, että jätin suosiolla väliin. Pitää käydä sitten seuraavalla kerralla, sillä takaisin tuonne on ehdottomasti päästävä, hakemassa siitä flashi. ;)
1. Päivä
Lauantaiaamuna herätys oli järkyttävän aikaisin, 4:40. Jännityksestä johtuen heräsin tosin jo aiemmin, joten sain laiteltua kameran valmiiksi videolla olevaa feikkiherätystä varten. Aamupalan jälkeen pakkailtiinkin auto täyteen kampetta. Yllättävän paljon sitä saa neljä miestä varattua tavaraa yhden yön retkelle! Mutta kaikki onneksi mahtuivat Hannun Audiin. Juuri ja juuri.
Laskeutumisharjoituksen jälkeen päästiinkin ottamaan yhdet nousut omaan yläköysiankkuriin varmistaen. Hyvin oli mennyt oppi perille, sillä ankkuri kesti laskeutumiset, sekä kiipeilyt. Tosin meidän ankkuria piti välillä käydä kiristämässä, sillä käytössämme ollut dynaaminen köysi jousti sen verta reilusti. Staattisella ankkuriköydellä homma olisi pelannut ilman turhia välisäätöjä.
Siirryimme eri paikkaan, hieman hankalammalle reitille (Sinanjun kylä 5b), joka tosin oli greidiltään helpompi kuin ensimmäinen (Supercool 5c). Laskeutumisten ja yläköysittelyjen jälkeen rohkaisin mieleni ja nykäisin köyden alas. Nyt liidataan! Ensimmäinen yritys täydentää tikkilistaa. Jännitti yllättävänkin kovasti, sillä yläköydellä reitti tuntui vähän vaikeahkolta, eikä ensimmäisellä yrityksellä mennyt, vaikka kruksia useamman kerran yritin. Toisella kerralla reitti meni ja sainkin toistetua nousun liidaamalla! Oli kyllä hieno fiilis! Tämän takia minä kiipeilen! Aivan mahtavuutta!
Kouluttajamme Juho nousi näytösluontoisesti yhden reitin luonnollisilla varmistuksilla. Sen näkemisen jälkeen kiinnostus trädittämistä kohtaan kasvoi kyllä taas reilusti! Pakko päästä kokeilemaan touhua! Tosin sen verta realistinen olen, että tiedän tarvivani reilusti kokemusta ja voimaa, että voin kiivetä turvallisesti lunnollisesti varmistaen. Noh, ehkäpä trädikurssille sitten ensi kesänä. Tai jo tänä syksynä.... Tai ... ;)
Koko aika koveneva vesisade pakotti lopulta luovuttamaan päivän kiipeilyt ja porukka suuntasi kohti majoitustamme Sonka-mökkejä. Kiipeilystä jäi vähän hampaankoloon sateen liukastama ja taitoihinin nähden väärin lähestymäni Telemark prostitute 5b josta tipahdin ihan loppusuoralla. Reitti oli käytännössä yhtä muuvia vaille taputeltu, mutta ei sormet pitäneet huonohkolla ja liukkaalla otteella.
Mökillä söimme, sauonoimme ja painuimme nukkumaan. Sunnuntaiksi oli tavoitteena olla ysiltä taas kalliolla.
2. Päivä
Aamulla heräiltiin hienoon auringonpaisteeseen. Keli näytti oikein lupaavalta, vaikkakin kylmältä. Auringon paistaessa ulkona kuitenkin tarkeni hyvin. Pakkailimme kamppeet ja lähdimme kalliolle, jossa ensimmäisenä saimme opastuksen yläankkurin tekemisestä valmiisiin pultteihin. Erilaisia variaatioita slingiratkaisuista ja parhaimmaksi kehuttu prusik-narusta tehty ankkuri käytiin läpi. Onneksi minulla sattui olemaan valmis 5m pituinen naru, joten meidän pienryhmä käyttikin sitten sitä ankkurien tekoon. Kalliolle siirryttyämme pääsimme testaamaan narun kestävyyden ja hyvinhän se pelasi. Virallista osuutta ankkurin ja laskeutumisharjoitusten jälkeen oli vielä prusikoinnin demoaminen. Sitä halusin päästä itsekkin kokeilemaan, mutta loppujen lopuksi se jäi, kun into päästä tekemään uusia valloituksia vei voiton. 
Tämä voiton hetki antoi taas uskoa ja itseluottamusta. Välitauko ennen seuraavaa reittiä oli kuitenkin vissiin liian pitkä, sillä Supercoolia (5c) alkaessa nousta, meni alku vähän arpoessa ja sen jälkeen tuntui että koko hommasta hävisi ote. Kiipeäminen tuntui haparoinnilta ja kakkospulttiin kiinnitin jatkon sijaan varustesulkkarista roikkuvan prusik-narun! Siis hetkinen! Miten pihalla ja hämmennyksissään sitä voi olla, jos ei erota kädellä, eikä silmällä, että nyt on jatkon sijasta kädessä varustesulkkari ja prusikki?! Tässä tosiaan huomasi, miten tuntuma ja kontrolli voi hävitä pienen epäröinnin myötä ihan täysin. Mutta opetus tämäkin. Pitää hallita mielensä paremmin, keskittyä täysillä ja harjoitella rutiineita. Kyllä se siitä, vaikka välillä kalliolla horjuukin!
Supercool meni kuitenkin ensi yrityksellä, mutta edellispäivän yläköysinousun takia redpoint. Tuossa reitissä olisi ollut mahdollisuudet onsightiinkin. Tosi helppo greidiin nähden ja viereinen 5b tason reitti olikin usean kiipijän mukaan selvästi vaikeampi. Jätin sen siis suosiolla ensi kertaan, kun palaan vahvempana, niin henkisesti kuin fyysisesti. :) Tämän jälkeen siirryimme hakemaan tikit hieman helpommista reiteistä. Vasemman laatan molemmat reitit 5b ja 4, menivät onsightina. Näihin mukavan helppoihin reitteihin oli hyvä lopettaa oma kiipeily Songassa. Lopuksi varmistin vielä Henrin kiipeämistä vaikemmalla kutosen väylällä, joka näyttikin sen verta vaikealta, että itse taidan tarvia vielä aika monta vitosta alle, ennen kuin kutoset alkavat taittua. Mutta sehän tarkoittaa vaan sitä, että "joudun" kiipeämään paljon ja ahkerasti! Eli juuri niinkuin haluankin! Pitää malttaa mielensä, eikä hamuta liian nopeaa progressia, että homma pysyy mukavana ja innostavana. Kehitys tulee silloin kun sen on ansainnut, ei aiemmin.
Kurssin yhteenveto
Oulun kiipeilyseuran järjestämä kalliokiipeilyn peruskurssi oli todella hyvä ja hieno kokemus. Vaikka opetetut asiat oli itselle enimmäkseen tuttuja, oli kurssi todella hyödyllinen, eikä 50€ maksu ollut todellakaan hukkaan heitettyä! Turvallisuusasiat ovat kuitenkin sellaisia, ettei niitä tässä lajissa voi liikaa opetella. Virhe varmistuksissa voi koitua kerralla viimeiseksi virheeksi.
Kurssin kouluttajat olivat hyviä ja innostavia ja paikkana Sonka oli aivan mahtava! Monen tasoisia reittejä, hieno kallio ja mahtavat maisemat.
Kaikille, jotka miettivät kiipeilykursseille menoa, suosittelen lämpimästi! Ainakin Oulun kiipeilyseura 91:n kurssit ovat olleet erinomaisia. Teorian ja käytännön opettelun lisäksi kursseilla on aina ollut myös reilusti aikaa kiipeillä, joten jokainen pääsee toteuttamaan itseään opiskelun lisäksi. Seuraava OKS:n kurssi, johon itse tulen menemään, on joko jääkiipeilyn peruskurssi, tai kalliokiipeilyn jatkokurssi.
Kohti seuraavia seikkailujaa
Tätä kirjoittaessa olen juuri lähdössä seuraavalle kiipeilyretkelleni. Suuntana on seuraava seuran tapahtuma, eli perinteinen juhannusretki Ruotsin Dödlarsbergetille. Odotukset reissua kohtaan ovat tosi korkealla, toivotaan hyvää säätä ja ikimuistoisia kiipeilyhetkiä!
- Linon
PS: Viime viikonloppuna nousin monen viikon projektini Redbull Sugarfreen (6a) Sonnikalliolla! Mahtavaa! Sääkin suosi kiipijöitä. Ilman paitaa kiivin menemään koko päivän ja poltin toki selkäni. Ylä-Kainuun toimittaja oli paikalla räpsimässä kuvia. Voi olla että pääsee kekkuloimaan ilman paitaa lehteen. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti