Uskomatonta! Minähän olen kehittynyt!!

Niin! Kuten otsikossa ihmettelen, sain tuossa keskiviikkona huomata yllättävän seikan. Tai no siihen suuntaan sain vihjeitä jo viikonlopun Ruotsin reissulla. Näyttää, että olen vihdoinkin alkanut saada aikaan kehitystä kiipeilijänä. Tai no onhan kehitystä tullut hiljalleen koko kesän ajan, mutta vasta nyt viikon sisällä olen huomannut kunnolla sen.
Tähän saakka olen kiipeillyt vain nelosen ja vitosen reittejä, mutta viikonloppuna otin tavoitteeksi yrittää taas kutosia. Noh, viikonlopun tikit todisti sen, että kyllä. Olen valmis kutosiin! Hienoa! Ruotsissa sain tikattua yhden 6a reitin (Er du Go eller?) ja kaksi 6a+ reittiä (Blue highway ja Insomnia).

Tänään keskiviikkona lähdimme Mikan kanssa Puolangan Auhtovaaralle ja tavoitteenani oli tikata vanha nöyryyttäjäni Toimintaterapia 5c, sekä yritellä Crystal 6a+:aa. Olin hakenut jo aiemmin laskeutumisbetaa Crystalista ja se näytti olevan ihan tehtävissä, näimpä Ruotsin reissun vahvistamin itseluottamuksin lähdin kohti Auhtovaaran kallioita. Tuulinen ja aurinkoinen sää lupaili hyvää, eikä 170km ajomatka kaltsille tuntunut missään. Onhan tässä harrastuksessa tottunut jo pitkiin siirtymisiin. Auhtovaaralla olikin iloinen yllätys, että mäkäräisiä ei ollut enää ollenkaan! Kohtalaisen paljon paarmoja ja kärpäsiä, mutta niiden kanssa voi sentään elää, toisin kuin mäkäräisten. Tarkoituksenani oli aloittaa päivä helpomman Toimintaterapian kanssa, mutta Mika lähti innoissaan kiipeilytauon jälkeen paukuttamaan Crystalia, niin päätimpä siis rykiä sitä minäkin. Mika jätti yläköyden reitille, jota pitkin lähdinkin tutkimaan otteita ja harjottelemaan muuveja. Tarkoitus ei ollut tehdä puhdasta nousua, vaan kokeilla muuveja. Otteet löytyivät ja muuvit sujuivat, joten ei muuta kuin köysi alas ja liidaamaan. Jatkot jätin yläköysitellessäni paikoilleen, joten sen verran helpotin nousuani. Kamera päälle ja eikun ylös. Reitti tuntui suorastaan todella helpolta! :D Tuli hieno fiilis kun muuvit loksahteli paikoilleen ja reitti tuntui ihan loppuvan kesken. Jeah! =)

Tämän jälkeen haastoin Toimintaterapian revanssiin. Viimeksi puolitoista kuukautta aiemmin olin käynyt ottamassa selkään kruksikohdalta, mutta tällä kertaa hyvä kun huomasin kyseistä kohtaa. Näkemystä reiteistä oli tullut viime kerran jälkeen sen verran, että menin 2-3 pultinvälin nyt erilailla kuin ennen, eikä siinä ollut mitään haastavaa. Tämän jälkeen tosin tuntui loppu oudon hankalalta aiempiin yrityksiin verrattuna, mutta ei erikoisemmin. Olin siis selkeästi kehittynyt! Hieno tunne! =)

Näiden "lämppärivetojen" jälkeen päätin sitten lähteä haastamaan itseani ihan kunnolla uuden reitin myötä. Vaikka vielä eletään heinäkuussa, niin lähdin rohkeasti koittamaan liidaten Elokuun kruunu 6b -reittiä. Reitti oli ensimmäinen 6b greidin reitti, mitä lähdin vakavissani yrittämään. Ja heti liidaten. Mika veti reitin ensin, joten olin saanut betaa otteista. Ensimmäinen klippaus meni helposti, mutta toista en saanut suoraan tehtyä, kun hyväksi luulemani otteet eivät olleetkaan ihan niin hyviä. :) Reitin negatiivisuuskin hieman hirvitti. Noh, vähän kerrallaan melkein joka pulttivälillä köydessä ihmetellen pääsin reitin kuitenkin toppiin ja jätin yläköyden. Seuraavan vedon tein yläköydellä ja muuvit alkoivat hiljalleen löytyä, tästä sain sen verran itseluottamusta, että päätin kopasta taas liidaten. Noh, kaikki meni hyvin ja suorastaan sulavasti ennen, viimeiselle pultille nousua. Siinä vaiheessa pää teki tenän, enkä luottanutkaan enää käsieni pitoon. Näimpä palasin levähtämään, en kuitenkaan köyteen, vaan alapuoliselle hyllylle. Levähtyksen jälkeen taas ylös, mutta taas sama homma. Pää petti. Tällä kertaa tulin köyteen. Ihmettelin tovin erilaisia vaihtoehtoja, mutta lopulta päätin kuitenkin kokeilla sitä samaa, mitä alunperin aioin käyttää. Ja hyvinhän ne kädet piti! Eli jos pää olisi vaan kestänyt tämän vedon ekalla kerralla kun olin kyseisessä kohdassa, niin reitti olisi ollut siinä! Noh, ei se mitään. Hyvää reeniä ja ensi kerralla joskus Elokuussa kerkiää kruunata itsensä Elokuun kruunulla! Sade esti nimittäin useamman yrityksen tekemisen. Suomen kesä...

Oho... Innostuimpas taas jaarittelemaan. Tarkoitus oli kertoa siitä, että tosiaan olen löytänyt itsestäni yllättävästi edistystä sekä voimissa, että tekniikassa. Saman huomasin myös tänään käydessäni Vimpelinvaaran kivellä boulderoimassa. Tikkejä ei tullut kuin kolme, mutta otteiden varmuus ja käsien pito oli ihan eri luokkaa, kuin toukokuussa viimeksi käydessä. :) Harmi vaan että taloudellisten ja logististen syiden vuoksi joudun aloittamaan kiipeilytauon, joka kestää sitten ennalta määräämättömän ajan... Noh, jospa tälle kesälle kerkeisi vielä jotakin progressia saada. :) 6b:t on näemmä ainakin ihan tehtävissä, kun vähän treenaa ja suurissa haaveissa elää myös jonkun 6c:n tikkaaminen tälle kesälle! Mutta toivotaan nyt että pääsis edes jotain kiipeämään...

Hiljalleen kehittyvä tikkilistani

-Linon