lauantai 18. toukokuuta 2013

Expedition Norway - Reittisuunnitelmia

Ollessani ainut ensikertalainen reissulla, jätän reittisuunnitelmat ja aikataulutuksen suosiolla kokeneempien hoidettavaksi. Koitan keskittyä vaan opettelemaan muiden suunnittelemia reittejä, sekä tarvittavia uusia juttuja. Ja tietysti arpomaan mitä kamaa reissulle lähtee. Varusteista kirjoittelen toisen blogipostauksen myöhemmin. Tässä kuvausta reiteistämme:

Ensimmäinen kohde:

Ensimmäisenä kohteenamme on Ymmelstinden-Storjuvtinden-Galdhøpiggen harjannereitti. Jätettyämme automme Spiterstulenin parkkipaikalle, reippailemme polkua etelän kautta länteen kohti Svellnosbreanin jäätikköä. Pistämme leirin pystyyn lähelle jäätikön alkua, tai jäätikölle minne asti jaksamme kulkea. Lepäilemme illan,  menemme hyvissä ajoin nukkumaan ja valmistaudumme aikaiseen lähtöön.

Aikaisin sunnuntaiaamuna puramme leirin ja lähdemme vaeltamaan jäätikön halki kohti Ymmelstindenin (2304m) huippua. Huipulle kiivettyämme, käännymme koilliseen kohti Storjuvtindenille (2344m) johtavaa harjannetta. Matkaa tällä harjanteella tulee vajaa puoli kilometria. Storjuvtindeniltä jatkamme kohti Skandinavian korkeinta vuorta; Galdhøpiggeniä (2469m) idän kautta pohjoiseen kaartuvaa harjannetta pitkin. Matkaa tälle siirtymälle kertyy reilu puolitoista kilometria. Galdhøpiggenin huipulta laskeudumme perusreitin polkua Keilhaus toppin (2355m) ja Svellnosen (2272m) kautta alas kohti Spiterstulenia. Yövymme vähintään kilometrin päässä Spiterstulenista, sillä paikallisten sääntöjen mukaan telttailu alle kilometrin päässä Spiterstulenin leirialueelta on kiellettyä, ellei maksa leirintäaluemaksua.

Toinen kohde:

Seuraavana päivänä hyppäämme hyrysyssyyn ja kurvailemme Turtagrøn hotellin parkkipaikalle, josta lähdemme tepastelemaan seuraavan kohteemme starttipaikoille. Kohteena on haastavampi Styggedals-Skagastøltind harjannereitti. Tämä reitti kulkee yhteensä seitsemen yli 2000 metrisen huipun kautta pitäen sisällään sekä jäätikköä, kalliokiipeilyä, että harjannetaiteilua. Tämä harjannereitti on Norjan mittapuulla aika haastava ja onhan reitin keskushuippu, Sentraltinden, Norjan vaativimmaksi haukuttu +2km huippu, nimenomaan pitkän ja vaativan lähestymisen vuoksi..

Styggedals-Skagarstøltind harjannereitti. Kuvattu Galdhøpiggenilta päin. Kuljemme harjanteen vasemmalta oikealle. Lähde: http://bbakken.smugmug.com/


Majoituskuviomme tällä reitillä on hieman auki. Koko reitti olisi kuljettavissa yhden vuorokauden aikana, mutta kiipeilypäivälle tulisi pituutta noin 16-24 tuntia. Kokeneella kiipeäjällä, jota minä en tosiaankaan ole ja kesällä, joka tuolla vuoristossa ei vielä tosiaankaan ole. Me otamme mukaan yöpymisen, tai parikin. Yksi vaihtoehto on yöpyä reitin keskimmäisen huipun, Sentraltindenin huipulla, mutta tämä voi olla hieman turhan hooceeta, varsinkin mikäli yön aikana sää huononee radikaalisti. Silloin retki voi kääntyä eeppiseksi seikkailuksi. Helpompi, mutta pidemmän kiipeilypäivän tuova ratkaisu on pistää leiri pystyyn Jervvastindin juurelle Jervvassbreen-jäätikölle. Tästä pääsisimme tykittelemään aikaisella alppilähdöllä kohti seitsemän huipun reittiä.

Reittimme lähtee Turtagrøsta itään ja lopulta etelään kohti Jervvassbreenin jäätikköä. Nousemme jäätikköä myöten kohti Jervvasstindeniä ( 2351m ) , majoittuen mahdollisesti ennen huipulle nousua. Jervvasstindeniltä laskeudumme Jervvasstindenin satulaan, mikä voi olla vähän jännä paikka, jyrkällä jää/lumi rinteellä. Satulasta nousemme Styggedalstindenin itähuipulle ( 2387m ), josta tepastelemme harjannetta länsihuipulle ( 2383m ). Tälläkin harjanteella on vaativampia kohtia, joita mahdollisesti reilukin lumimäärä voi hankaloittaa entisestään. Länsihuipulta Sentraltindenin ( 2348m ) huipulle oleva itä-länsi suuntainen harjanne onkin vähän jyrkempi ja terävämpi ja mikäli lunta on paljon, voi harjanne olla aika jännittävä paikka. Sentraltindenille kiivetessä joudumme kiipeämään jo ihan kalliokiipeilytyyliinkin ja vastassa on varmaankin reitin vaikein kalliokiipeilyosuus. Sentraltindeniltä jatkamme edelleen länteen kohti Skagastøltindanen eteläisintä huippua, Vetle Skagastølstindeniä ( 2340m ). Tämän jälkeen laskeudumme pienen köysipätkän, Halls Hammerin, joka toiseen suuntaan kulkiessa olisikin hieman haastavampi pala. Matka jatkuu harjannetta myöten luoteeseen kohti keskimmäistä, eli Midtre Skagastølstindeniä ( 2284m ), jonka jälkeen tuleekin hurja kohta: V-skardet, joka on jyrkkä notko harjanteessa, jossa joudumme tekemään kahden köydenpituuden laskeutumisen ja sen jälkeen helpohkon kalliokiipeilypätkän ylös notkosta. Tämän jälkeen olemmekin pian pohjoisimmalla huipulla, Nordre Skagastølstindenillä ( 2168m ). Tältä huipulta matka onkin enää helppoa laskeutumista kivikkoista rinnettä myöten ja tepastelua kohti autoa. Tilanteen mukaan yövymme jossakin tällä välillä, tai lähdemme suoraan ajelemaan. Minä kyllä veikkaan että olen ainakin itse niin puhki tässä vaiheessa, että yöpyminen olis aika kova sana. Mutta antaa noiden kokeneempien päättää mitä tehdään. ;)

Tämä suunnitelma voi toki muuttua rajustikkin, sillä vuorikiipeily on erittäin säästä riippuvaa touhua. Mikäli sää vuorilla on huono, ei sinne ole asiaa. Silläpä seurailemme ahkerasti säätutkia ja toivomme hyvää säätä! Vaihtoehtoisina aktiviteetteja varten mukana on myös perus kalliokiipeilykamat, sekä jalkapallo.
Juttua säästä Laurin blogissa.

Juttua varusteista tulossa pikapuoliin...

-Linon

4 kommenttia:

  1. PA PA PA PANKA LINON! heitäppä Linon voltti ja pakene vuorille :|
    eiq onnea matkaan, sitä varmaan tarvitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta, tosiaankin tarvitaan, etenkin säiden suhteen. :)

      Poista
  2. Big up! mielenkiinnolla odottelen lisää tekstiä ja kuvia reissusta. Hienoa Juha!

    VastaaPoista