Expedition Norway - Vuorikiipeilyä Jotunheimenissä - taustaa

Vuoret ja vuorikiipeily ovat kiehtoneet minua kovasti siitä saakka, kun ostin Prisman alelaarista extemporeostoksena Carina Räihän Huipulta huipulle -kirjan. Kirja kertoo Carinan rohkeasta päätöksestä jättää uransa pankkimaailmassa, kiivetä Mount Everestille ja alkaa ammattimaiseksi vuorikiipeilijäksi. Tämän kirjan lukemisen ja kiipeilyharrastuksen aloittamisen myötä aloin minäkin haikailla vuorille. Olen katsellut usein kaupallisten matkanjärjestäjien nettisivuilta retkiä eri vuorikiipeilykohteisiin, mutta sellaisten reissujen hintojen ollessa tuhansissa euroissa, ovat ne olleet toki vain utopistisia haaveita. Olen kuitenkin jaksanut toivoa vielä joskus pääseväni seikkailemaan korkeammallekkin, kuin suomen 10+ metrisille kallioille.

Maisemaa Jotunheimenin kansallispuistoon Galdhøpiggenin huipulta. Kuva summitpost.org

Ollessani talvella Korouomassa jääkiipeilyretkellä, sattui Piippukotaan kanssani peräti kolme aiempaa vuorikiipeilykokemusta omaavaa miestä. Juho, Lauri ja Olli olivat kiipeilleet monilla eri vuorilla, joten tarinoita riitti. Kuuntelin innoissani poikain tarinointia ja tulevien reissujen suunnitelmia. Jospa minäkin vielä joskus pääsisin...

Jonkin aikaa kyseisen reissun jälkeen koinkin iloisen yllätyksen, kun Juho otti yhteyttä ja kysyi kiinnostaisiko minua lähteä edellämainitun kolmikon mukaan avaamaan alppikiipeilykautta toukokuun lopulla Norjan Jotunheimeniin. Ai että kiinnostaisiko? No tottakai!

Haglöfs Roc Ice -reppu ja Salewa Raven Combi GTX -kengät

Reissuun lähdössä mietitytti toki sellainen pieni seikka kuin, yllätys yllätys, kustannukset. Ilokseni selvisi, ettei reissu olisikaan loppujen lopuksi hirvittävän kallis. Vain ruoat, junamatkat opiskelijahintaan, halvat laivaliput, sekä polttoainekulut etelä-Ruotsin ja Norjan läpi jaettuna neljälle. Toki muitakin kuluja tulee matkan varrella, muttei mitään mahdottomia. Myös varustepuoli oli jo yllättävän hyvällä mallilla, sillä olinhan hankkinut talven mittaan jääkiipeilyn vuoksi varsin pätevät talviretkeilykamat. (Kamahomostelupostaus) Jotakin piti toki vielä ostaa, kuten alppikengät ja kiipeilyreppu, sekä muutamia tarvikkeita lainata. Vuoristo-olot kestävä teltta ja kevyt keitin löytyivät köysistölleni Juholta.


Tällä hetkellä varusteet reissua varten ovat kasassa, köysiveistä lukuunottamatta, kenkiä ja reppua olen koeajanut ja hyviksi havainnut. Muut kamathan ovat erinomaisuutensa jo todistaneet aiemmilla seikkailuilla. Olen tutustunut reitteihin, opetellut tunnistamaan kohdevuoria ja niiden lähivuoria kuvista, jotta pysyisin varmasti kartalla. Lisäksi olen opiskellut vuorilla ja jäätiköllä tarvittavia taitoja. Tiedostan olevani ensikertalainen ja kokematon, mutta onneksi muut seurueessa ovat kokeneita ja voivat opastaa, sekä neuvoa matkan varrella.

Kokemattomuuden myötä auki jää kysymyksiä: kestääkö kuntoni pitkiä ja raskaita päiviä, riittääkö rohkeuteni tuulisilla ja jyrkillä harjanteilla, sillä enhän ole koskaan ollut edes etäisesti noin jylhissä ja korkeissa paikoissa. Ja osaanko toimia oikein kaikissa eteen tulevissa tilanteissa.

Styggedalstindenin huippu Sentraltindeniltä katsottuna. Reittimme kulkee tuota harjannetta myöten. Kuva summitpost.org

Näihin kysymyksiin vastaan reissun jälkeen, mikäli Norjan säät mahdollistavat reittien kiipeämisen. On mahtavan hienoa päästä toteuttamaan haaveitaan ja ottamaan selvää onko minusta vuorikiipeilijäksi! :)

Tietoa reiteistä ja varusteista tulee seuraavassa postauksessa.

-Linon